Ensimmäinen oma hevonen tuli vuonna 1985, jonka jälkeen hevosia on ollut vaihteleva määrä. Kilparatsastuksesta en ole koskaan ollut kiinnostunut, mutta monenmoista on vuosien varrella tullut hevosten kanssa harrastettua. Sen jälkeen kun löysin Soilen, voi sanoa että hevoshistoriassani alkoi täysin uusi luku. Kaikki muuttui. Vanha tapa ratsastaa piti unohtaa ja opetella uusi. Muutos toistui Craigin oppien vaihduttua Catherinen oppeihin. Muutos on kuvaava sana myös nyt
tietoisessa ratsastuksessa, tosin ulkoisten asioiden muuttaminen on vaihtunut sisäisiin. Nyt muutoksen kohteena olen minä ja ajatusmaailmani. Ilman muutosta ei tapahdu kehitystä. Isoin muutos on tapahtunut asenteessani. Myös keskittyminen on parantunut ja sitä kautta itseni ja hevosen havainnointi.
Hyvänä esimerkkinä asenteen muutoksesta on suhtautumiseni istuntaani. Ennen kohdatessani ongelman uskoin kaiken johtuvan siitä että istun vinossa, niinhän olin aina istunut. Olin hyväksynyt
vinouteni ja ”marttyyrina” käytin sitä tekosyynä itselleni, kun joku asia ei onnistunut. Nykyisin, kun huomaan istuvani vinossa totean asian tuomitsematta itseäni ja pyrin olemaan jäämättä siihen
kiinni. Keskittymällä ratsastamiseen ja tuntemiseen ongelma yleensä häviää itsestään.
Moni ennen ”kiveen hakattu” asia vinon istunnan lisäksi, mitkä olivat esteenä edistymiselle, olikin vain oman mieleni tuote. Ymmärsin että jos mieli voi olla esteenä oppimiselle, sen täytyy olla myös
päinvastoin, tehokas oppimisväline. Kaikki onkin kiinni itsestäni, ajatuksistani ja suhtautumisestani asioihin.

Olen onnellinen että olen päässyt Soilen oppilaaksi ja saanut itse oivaltaa asioita ja kehittyä niin
ratsastajana kuin ihmisenäkin. Kiitos Soile!

Kuvat; Sini Tuhkanen

Siru ja Hewi