 |
 |
 |
Tuula
Tulin Soilen tunneille melkeimpä suoraan "pystymetsästä," olin aloittanut ratsastuksen uudestaan jokin aika sitten lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Nuorempanakaan ratsastukseni ei koskaan ollut mitenkään tavoitteellista, ja tunneilla kävin vain satunnaisesti. Pääasiassa ratsastukseni oli vain hevosen selässä köröttelyä pitkin peltoja ja pikkuteitä.Kolmisen vuotta sitten, hevoskärpänen puraisi uudestaan, ja jatkoin siitä mihin 20 vuotta sitten jäin. Yllätyksekseni jo hevosen selässä pysyminenkin oli haaste, kehon ja mielen jäykkyydet vuosien varrella olivat tehneet tehtävänsä. Hain oppia monelta eri opettajalta, mutta muutosta ei tapahtunut, eivätkä opit tuntuneet vievän minua yhtään peremmälle. Ensimmäiselle Soilen tunnille mennessäni en ollut edes kuullut avo-tai sulkutaivutuksista, enkä muutenkaan yhtään tiennyt mitä tulossa oli. Ensimmäisestä tunnista lähtien uutta asiaa tulikin niin paljon ettei mieleni pystynyt käsittelemään kaikkia asioita kerralla,jotkut asiat valkenivat vasta yön yli nukuttuani ja osa asioista meni kokonaan "ohi". Positiivista kuitenkin oli se, että olin itse herännyt miettimään. Myös jo lähes selkäytimeen syöpyneet vanhat opit piti unohtaa, tai ainakin kyseenalaistaa, ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Uutta oli myös ratsastukseen täydellinen keskittyminen, joka oli aluksi raskasta ja vaikeaa, mutta harjoittelun myötä olen oppinut keskittymään paremmin ja pidempiä jaksoja. Vaivalloisesta alustani huolimatta Soile jaksoi kuitenkin sinnikkäästi opettaa, eikä koskaan luovuttanut. Soilen antamat opit eivät myöskään rajoitu ratsastuskentän sisäpuolelle, vaan monet asiat pätee koko elämässä ylipäätään. Kasvu ja kehitys tapahtuu ratsastuksen kautta koko ihmisessä. Itse tunnen olevani todella onnekas kun olen saanut olla Soilen oppilaan, saamani tieto on syvällisempää kun olen osannut odottaa, ja koko totuus ratsastuksesta on alkanut aueta myös minulle. Ratsastukseni on kehittynyt valtavasti lyhyessä ajassa, myös suhde hevoseeni on parantunut kevyiden apujen ja vaihtelevien harjoitusten myötä.
©Soile Kokko/Tuula Salutskij |