 |
 |
 |
LuovuusKeskiviikko 15.2.2012 klo 12:34 - Soile Kirjoittamisen aloittaminen otti tälläkertaa todella voimille. Jokapäivä ajattelin, että tänään kirjoitan teille, mutta illalla tuli se tavanomainen toteamus, että huomenna on uusi päivä. Tänään heti aamukävelyn jälkeen, koirien järsiessä nurmikolla luita, lintujen laulaessa vieressä sekä auringon lämmittäessä kasvojani kirjoitan teille viimehetken ajatuksiani. Hiljentymis ”retriittini” meni loistavasti. Jokaisen ihmisen olisi hyvä silloin Yksinolossa on hieno mahdollisuus kasvattaa ja vahvistaa edellä mainuttua suhdettani itseni kanssa, Olen huomannut ympärilläni olevien ihmissuhteiden olevan juuri niin tasapainossa, mitä suhteeni on itseni kanssa. Tasapainoa ei voi mielestäni etsiä ulkopuolelta. Se on tunne sisällä, ja se mitä minä olen itsessäni kokenut on tämän tasapaino tilan/tunteen laajentaminen ulospäin hevosiin, ihmisiin ympärilläni, koiriin.... Tähän sopii yksi vertauskuvallinen sanonta; muutos tapahtuu sisältä ulospäin tai niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jokunen sana kolmestä päivästäni itseni kanssa; Tällä kertaa en pakottanut itseäni mihinkään, käytin harkitusti nettiä, en piilottanut mitään, mutta minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta mennä minnekkään. Kävelin paljon koirien kanssa, seurasin hevosia ja lintuja parvekkeelta, otin valokuvia. Maallisia murheitakin oli; jouduin avaamaan likaviemärin, sen mennessä tukkoon, hakkaamaan polttopuita ja siivoamaan täysinäisen hunajapurkin kaatumisen pöydälle, liimaten kahvinkeittimen, leivänpaahtimen ja vedenkeittimen kirjaimellisesti pöytään kiinni. Rutiinejakin uskalsin muuttaa, sillä seurauksella että pääsin kokemaan Olen aloittanut rakennustyöt uudella innolla, tiiliseinää on muurattu, kynnys on rakennettu ulko-oveen, kirjahylly on tekeillä, seiniä on rapattu, uima-allasta suunnittelen miten sen seinien valamisen aloittaisin. On todella mielenkiintoista rakentaa, löytää luovasti uusia ratkaisuja (en koskaan aikaisemmin ole tehnyt kynnystä) Kynnyksestäni tuli aivan omalaatuisensa uretaani, kivi, betonikynnys. Voimaa vaativissa hommissa olen turvautunut omaan kekseliäisyyteeni. Muistan viime vuonna vierailleeni Jyväskylässä Riikan pienellä tilalla, jossa hän oli itse tehnyt saunan sisäremontin, työhuoneen, remontoinut talon sisältä, kaivanut viemärit ym. hän oli tehnyt hienoja ratkaisuja luonnosta löytyvillä ilmaisilla materiaaleilla. Kaikessa näkyi naisen käden jälki. Joten luovuus valloilleen rakentamisenkin suhteen ja eritoten naisetkin voivat rakentaa! Hiljentymisen kunniaksi istutin puutarhaani pari Cannaa, muistuttamaan |
YksinMaanantai 6.2.2012 klo 21:49 - Soile Tein viime viikolla viikon mittaisen pikavisiitin Suomessa. Samalla sain nauttia kunnon pakkasista sekä ketjukolareiden tuomasta ruuhkasta keskellä sakeaa lumipyryä. Ihme kyllä kumpikaan kokemus ei tuonut huulille sitä tavanomaista kommenttia ”tää on ihan pe...tä”. Kymmenkunta ratsastustuntia kuitenkin peruuntui pakkasten ym. liikkumista vaikeuttavien asioiden takia. En voi kun ihailla oppilaitani, kun sain viestin puhelimeen, ulkona -21 tai enemmän pakkasta, olemme tulossa tunnille, tuletko sinä? Eihän siinä auttanut kun laittaa pipo päähän ja huristella Nissanilla paikalle. Toisinsanoen mitä oikeasti tapahtui; Nissanin ovi oli jäätynyt, eikä suostunut pysymään kiinni. Loppujen lopuksi ajelin toisella kädellä pidellen ovea kiinni ja toisella kädellä ohjaten tässä ihanassa liukkaassa pakkaskelissä. Tällä visiitillä sain ihmetellä pankkien uudenlaista strategiaa houkutella asiakkaita itselleen. Olin menossa maksamaan auton käyttömaksua käteisellä läheiseen pankkiin. Ystävällinen pankkivirkailija ilmoitti, etteivät he huoli käteistä rahaa. Jotenkin olisin saanut laskun maksettua, jos minulla olisi ollut itse paperilasku viivakoodin kanssa. AKE ei lähetä laskuja ulkomaille, joten minulla ei ollut kyseistä laskua mukanani. Pankkivirkailijaakin alkoi huvittamaan kyseinen tilanne, ja hän ystävällisesti antoi minulle seuraavan pankin osoitteen. Seuraavana päivänä löysin osuuspankin ja toiveikkaana suuntasin sinne maksaman kyseistä laskua. Tilanteen huomioon ottaen olin pelannut venäläistä rulettia edellisenä iltana auton kanssa ja ajanut sillä ilman käyttömaksun maksua, toisin sanoen poliisit olisivat vieneet kilvet minut kohdatessaan. Pankissa jonotin melkein tunnin verran, koska käytössä oli vain yksi virkailija ja olihan nyt tammikuun viimeinen päivä, jolloin kaikilla oli pankkiin asiaa. Tähän pankkiin käteinen kelpasi, jos maksat siitä, että he ottavat rahaa. Olen palannut takaisin Espanjaan, tänään oli +15, ihanteellinen ulkoiluilma. Minulla alkaa elämäni vaikeimmat 3 päivää. Ajattelin viettää totaalisesti aikaani itseni kanssa. Olla ensimmäisen kerran läsnä itselleni ja kuunnella mitä sanottavaa minulla itselleni on. Yksi vaikeimmista asioista ihmisille on kohdata itsensä, luottaa itseensä, rakastaa itseään, tulla toimeen itsensä kanssa ja muuttaa rutiineja ja opittuja tapoja. Olen eliminoinut kaikki pakokeinojen mahdollisuudet: -netti, piilotan sen jonnekin -tv, laitan kirjahyllyn oven lukkoon -auto, auton avaimet lukkojen taakse -ruuan laitto, teen ruokaa nyt valmiiksi -puhelin, pois päältä -kelloon vilkuilu, poistan kaikki kellot näkyvistä -pihaportti lukkoon, ei vieraita tai muita ihmisiä -ratsastaminen, varusteet lukkojen taakse Ainoaksi velvollisuudekseni jää vain eläinten ruokkiminen. Saapi nähdä joudunko ilmiriitaan itseni kanssa tai säilyvätkö puhevälit. Kerron teille loppuviikosta miten minulle kävi. |
Tammikuun tunnelmiaTiistai 24.1.2012 klo 8:35 - Matti ja Soile Matin näkemys tammikuusta; Tammikuu on ollut pelkää ympäripyörimistä ja matalalentoa. Rakennuskonevuokraamon setäkin on jo oppinut koneitten vuokra hinnoittelun pohjoismaalaisen alennuskäytännön mukaisesti. Tämän lisäksi olemme tehneet herrasmiessopimuksen siitä, että kone voi aina olla vuokra-ajan päätyttyä muutaman päivän tässä meidän tienposkessamme – vähän niinkuin mainostarkoituksessa – enhän minä sitä enään vuokrapäivien loputtua (en varsinkaan sunnuntaisin) aja ;-). Elikkä sopimukseemme kuuluu se, että painan koneella menemään siten, että hydrauliöljyt hyöryävät vielä konetta lavetille palautettaessa. Ratsastuskentän pohja rupeaa kuitenkin olemaan kohtalaisessa kunnossa, hevosten sadekatos on harjakorkeudessa, ja paikallinen vuolumestarikin on laittanut hevosten kaviot aivan viimeisen päälle kuntoon. Nyt sitten kaikki tekosyyt hevosten huonoon liikkuvuuteen tai rastastusolosuhteisiin rupeavat olemaan eliminoitu ;-D Tyttäreni mimmuska Milja on myöskin luonamme koko kuluvan tammikuun. Hänellä on menossa työharjoittelu eräässä Monforten kampaamossa. Siinä olen sitten saanut toimia autokuskina, tulkkina, paikallisten tapojen opettajana ja erinäisten muiden asioiden järjestelijänä. Jo sellainenkin asia, että Milja voisi jättää polkupyöränsä Manuelin sisäpihalle, vaatii omat kysymisensä ja kuvionsa. Kampaamon omistajat, Reme ja Jose, ovat ihailtavalla tavalla eläneet galicialaista vieraanvaraisuutta. Miljalle on päivittäin ostettu ruokaa, häntä on kuskattu ympäri pitäjää ja yritetty etsiä kaikenlaista apua kielimuurin ylittämiseen. Eilen he sitten istuivat luonamme kahvihetkellä, ja seuraavaksi meidät onkin sitten kutsuttu paella-illalliselle heidän luokseen. Sosiaaliset suhteemme vain laajenevat. Hauskana anekdoottina voin myös mainita tämän vierasmaalaisen blondin herättämän kiinnostuksen ympäristössämme. Paikallinen bussiyhtiön omistaja soitti kaikille kuskeilleen, että nämä ovat valmiina ottamaan tämän ”chica rubia” ilmestyksen tienposkesta kyytiin. Kylätiemme mummot ja papat, lähikylämme kauppiaat ja tietysti Manuel ovat laittaneet merkille uuden suomalaisen vierailun Galiciassa. Ja mukavaa on sekin, että vähitellen suomalaisten vierailut luoksemme tuntuvat vain lisääntyvän.... Soilen näkemys tammikuusta; Täällä sitä vielä ollaan, vaikka blogi kirjoitustamme ei ole pitkään aikaan kuulunutkaan. Olemme puuhastelleet yhtä sun toista mm. hevosten katosta, ratsastuskentän maansiirtotöitä, polttopuiden tekoa, katon eristämistä, viinitarhan leikkuun viimeistelyä ja eläinten kouluttamista. Työlista näyttää yllättävän pitkältä; ensi kuussa suunnitteilla olisi n. 20 hedelmäpuun istuttaminen. Olemme päättäneet istuttaa Kiwi puita (siinä on enemmän vitamiinejä kuin appelsiinissä), luumuja, uusi kirsikka puu, päärynää ja hasselpähkinää. Vastoinkäymisiäkin on ollut kentän suhteen; sain aivan unelma ilta-aurinko kentän, joka täytyi osittain louhia kallioon ja tietenkin täyttää toisesta päästä (rinne), minhän en arvokasta laidunmaata suostu kentän paikaksi uhraamaan. Matti onkin joutunut istumaan kaivinkoneessa päivä kaupalla louhimassa kalliota ja siirtelemässä maamassoja paikasta toiseen. Ja sitten.....kantava kerros ja pintahiekka, mutta mistä sitä saa? Ensimmäiseksi minulle ei tullut mieleenkään, että täällä ei niin vain hiekkaa saada. Ja hinta, suomenhintoihin verrattuna hiekan hinta on noin kolminkertainen. Tällä hetkillä halvimman tarjouksen olemme saaneet portugalin rajalta olevasta hiekka laguunista. Toiseksi, tarvitsemme jostain traktorin ja peräkärryn siirtämään louhoksen päälle täyttömaata, jota loppujen lopuksi päätimme ottaa omilta mailtamme, mutta täällä on niin onnettomia peräkärryjä. Eihän niihin mahdu kuin kaksi kottikärryllistä (kuin suomessa -60 luvulla). Ehkäpä tämäkin asia jotenkin ratkeaa... Tuossa taanoin ihmeteltiin autolla ajaessamme, paikallista kireettömyyttä. Viereisestä pikku kylästä oli isäntä päättänyt lähteä vierailemaan Ferreiraan kahden härän vetämillä vaunuilla. Toiseen suuntaan oli menossa vanha mies taluttaen aasia, joka oli valjastettu pienten vainjen eteen. Noilla kulkupeleillä meidän hiekkan siirto kestäisi iäisyyden. Koirastamme Pontuksesta on tullut jo iso poika, kokoa sille on tullut ihan Voi että, tänään oli aivan ihana ilma. Paljon lintujen laulua, +14, aurinkoa ja aivan mahtava villiyrtin tuoksu. Jostain syystä en yhtään kaipaa suomeen treenaamaan hevosiani lumisateessa huonolla pohjalla. No täälläkään ei ratsastuspohja ole vielä hyvä (laidun), mutta hevosten pitäminen ja ratsastusolosuhteet ovat niin paljon helpompia täällä kuin suomessa. Muutin hevoseni juuri uudelle vihreälle laidun |
Joulun taikaaKeskiviikko 4.1.2012 klo 21:17 - Hely Salminen
Kokon ja Salmisen tonttujoukot suuntasivat joulunviettoon Galiciaan ajatuksissaan jouluherkkuja notkuvat juhlapöydät, laiskat joutoaamut ja iltapäivän makoisat päiväunet. Lomaviikko muistutti kuitenkin lähinnä Lumikin seitsemää kääpiötä, jotka iloisesti marssivat jonossa hakku olalla kohti päivän haasteita. Totuus on usein taruakin ihmeellisempää…. J
Kokot kuuluvat suomalaiseen pääsiäisperinteeseen. Liekö johtunut sopivasta
 sukunimestä vai mistä, mutta Soilen & Matin farmilla kokot paloivat yötä päivää jouluaatosta aina viikon eteenpäin. Risua, oksaa, roskaa ja pöheikköjen raivausjätettä – ahnaille liekeille kelpasivat kaikki kunhan kasat saatiin ensin syttymään, joka oli haaste sinällään. Suuret, kuukausikaupalla paikallaan olleet keot vaativat välillä kaivinkonetta kohentamiseen ja kasan kääntämiseen. Pienemmistä selvittiin talikoilla ja haravilla. Polttamiselle oli hankittu viranomaisten lupa, mutta siitäkin huolim atta palokunnan miehet taisivat kerran käydä tarkistamassa, mistä tuo jatkuva savu nousi Pantonin joulurauhaan. Kipinämikkoina toimivat kaikki kynnelle kykenevät, Storesta lähtien. Koirista Pontukselle palavat kasat olivat suuri ihmetyksen aihe, mutta onneksi kuumuus sai nuoren herran aina kääntymään takaisin ennen kuin kuonon karvat paloivat.Niin tuo kaivinkone – sehän on perinteinen (?) joululomaan kuuluva varustus, joten se oli vuokrattu neljäksi päiväksi. Matti omi ajo- ja kaivuuhommat itselleen (lienee meistä ainoa, jolla aikaisempaa kokemusta asiasta) ja koneen tasainen hyrinä kuuluikin eri puolilta tilaa aina aamuhämärästä iltamyöhään. Hevosille on luvassa uusi katos, joten kulmien tolpille alkoi valukuoppien kaivuu. B&B:n uudet kattoparrut nousivat katolle odottamaan katon rakennuksen aloittamista, ratsastuskentän raivaus ja pohjatyöt alkoivat yläpalstalla, Soilen uusille hedelmäpuille kaivettiin istutuskuopat ja kaikenlaista tavaraa siirtyi paikasta A paikkaan B. Näppärä vehje tuo kaivinkone – täytynee lisätä listaan tarpeellisista työvälineistä, joita jokainen nainen (&mies) tarvinnee….
Soilen isä ja veli toimivatkin sitten apupoikina moottorisahan,kottikärryjen ja raa'an voiman kanssa. Mihin kaivinkone ei ehtinyt, siellä Tero kärräsi tiiliä kottikärryillä – alamäkeen tavara siirtyi välillä aivan juoksujalkaa – vai olisivatkohan kärryt olleet sen verran painavat, että kun vauhtiin pääsi, niin pysäyttäminen ei sitten tullutkaan kysymykseen ennen tasamaalle saapumista. Kottikärrytkin täytyy allekirjoittaneen muuten lisätä ostoslistaan, niitä ei minulla vielä olekaan… Seppo toimi metsurimestarina kaataen puita Matin hurrutellessa kaivinkoneen kanssa aivan kantapäillä.
Tulihan siinä viikon mittaan leikattua viinitarhan köynöksetkin. Väittäsin itse
 napsineeni köynöksistä runsaat 500 – niks, naks siinä katkesi oksa jos toinenkin. Jos keskimäärin laskee, että yhdestä köynöksestä täytyy siivota pois 6 oksaa, niin vähintään 3000 kertaa on saksia tullut puristettua. Tosin vanhan kansan perimätiedon mukaan leikkuuaika ei ollut paras mahdollinen – oli uuden kuun aika, ja viini pitäisi leikata laskevan kuun vallitessa. Eipä sitä paljon kuun asennosta ollut päiväsaikaan tietoinen – varsinkaan kun kulki etukenossa köynökseltä toiselle. Naapuritarhan Toni oli samoissa hommissa, joten taitaa nyt olla koko kylän tämän vuoden viinisato uhattuna. Samalla kun vauhtiin päästiin, niin parturoitiin myös muutama omena- ja päärynäpuukin. Moottorisahalla rannetta paksummat oksat, oksasahalla ja –saksilla pienemmät. Nämä tukitarpeelliset työvälineet minulta jo löytyvätkin, joten ei tarvetta hankintalistan päivitykseen….
Nautimme toki myös maukkaita aterioita Soilen äidin toimiessa pääkokkina.
 Joulukinkku oli tuotu Suomesta asti ja loppuviikosta viimeisistä paloista keitettiin perinteisesti hernekeitto. Matkalaukuista löytyi myös savukalaa ja voita – paikallinen voin nimellä myytävä kulutustuote kun on lähes syömäkelvotonta. Perinteiset suomalaiset jouluruuat tarjoiltiin sujuvasti yhdessä paikallisten herkkujen ja omien kulinarististen kokeilujen ohessa. Pyöräytimme Mairen kanssa karjalanpiirakoitakin muutamaan otteeseen ja ohessa pellillisen pipareita. Ateriat kruunasi hyvä seura ja lasillinen paikallista punaviiniä.Tapaninpäivän ajelu suuntautui luoteeseen, Santiago de Compostelaan – paikkaan, jonne tuo kuuluisa pyhiinvaellusreittikin päättyy. Ohjelmassa oli vanhan kaupungin kiertokävely, katedraali ja apostoli Jaakobin hauta ja tietysti myös kevyt lounas katukuppilassa. Itse jätin tuon reissun väliin, mikä taisi olla ihan järkevä päätös, sillä kulttuuriannoksen lisäksi reissuporukka sai tuliaisiksi vatsataudin, joka sitten kaatoikin lähes jokaisen vuorotellen lepoasentoon.
Itse asiassa joulu oli juuri sitä mitä pitikin. Toimistotyöläiselle fyysinen työ ulkoilmassa on ihanaa vaihtelua. Ruokapöytään istuessa oli aina uskomaton nälkä ja illalla ei kirjasta ehtinyt montaa sivua lukea ennekuin nukku-Matti jo kutsui omiaan J
Mikäs sen mukavampaa kuin yhdessäolo ja puuhastelu perheen parissa. Lauloihan Katri-Helenakin jo aikoinaan:
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä
|
|
Ei kommentteja. Avainsanat: Joulun taikaa |
Soon ku tuuleen huutaisSunnuntai 18.12.2011 klo 22:31 Jouluvalmistelut ovat alkamassa – leikkasin juuri nurmikon :-)). Muutaman viikon Suomen vierailun jälkeen olen yrittänyt palailla arkeen kotona Galiciassa. Ja siinähän on ollut taas kerran haastetta ihan tarpeheksi. Ihmisen elämä on loppupelissä niin kovin lyhyt... Sen voi ottaa kovinkin vakavasti miettien sitä, kuinka paljon juuri äsken syömäni voileipä lyhentää elonaikaani – jauhoin jopa hieman Himalajasuolaa sen päälle. Tupakkaa en juuri ole polttanut, viiniä (puna) hieman juon, liikuntaa kuitenkin pitäisi lisätä, salaattia ja punaisia omenoita syödä enemmän, uutta DNA-diettiä voisin myöskin miettiä, koska painoa voisi olla muutama kilo vähemmän... Hmmm miksikön Manuel-naapurimme vaikuttaa edelleen niin kovin eläväiseltä... Voi kunpa voisin tietää hänen salaisen lääkkeensä elämän tasapainoon.... Kävin viikolla postissa. Postisedällämme ei tuntunut olevan kovinkaan paljon tekemistä, joten hän päätti tulla saattamaan minua pihalle. Ulkona satoi, mutta samanaikaisesti paistoi kuitenkin aurinko. Opin uuden sanan... el argo iris. Puhelimme hetken siinä sateenvarjojemme alla; ja niinpä hän kutsui minut vierailemaan joku iltapäivä viinibodegaansa (aivan siinä postitoimiston vieressä), ja nauttimaan lasillisen hänen omaa viiniä tulevan joulun kunniaksi. Tietysti kysyi, että minä päivänä ja mihin aikaan?? Vastauksena oli – ensi viikolla, iltapäivällä... Joten tämän tuli hyvin selväksi, ja niin sovimme joulutapaamisemme... Tämän jälkeen pysähdyin juttelemaan naapurimme (Manuel) kanssa. Kaikki tuntui olevan kontrollissa, ja loppuvuoden aikataulu oli hyvinkin selvää. Tiedän, että hänellä on hieman omaa viinitarhaa – päätin siis kysyä, josko hänellä olisi jossain välissä hieman aikaa näyttää minulle kuinka viiniköynnökset leikataan... Si, claro – por la mañana. Jep, nyt on siis tämäkin asia hoidossa kevättä varten. Mutta tämä oli kuitenkin vain alkua – ei se näin toimi, täällä meillä kotona Espanjassa... Kun aamupäivällä aloin kaikessa rauhassa rapata ikkunanpieliä, oven ympäristöä ja lattiakaakeleita... Betonimylly valitti laakeriensa kuivuutta... Kottikärryt olivat raskaat työntää... Niin johan perskuta pihaan saapui Manuel kiwi-hedelmäsäkin ja saksien kanssa, maakunnan kiinteistötoimiston laskijat ja naapurin mummot. Itse olin kuitenkin laskenut rappaustyön vievän x-minuuttia, jonka jälkeen ehdin vielä ennen siestaa vierailla kunnantoimistossa noutamassa kotipaikkapaperimme, ja sopivani roskiksen tyhjennysvuoroista ja pihatien asfaltoinnista... Ja v****ut... Eikun sakset käteen ja opiskelemaan viiniköynnösten leikkuuta, samalla tietysti keskustellen siitä miten kiwi-puut kannattaa istuttaa, miten illalla sitten lähdetään Monforten baariin ottamaan lasilliset viiniä... Stressihän siinä suomipojalle iskee... Olin jo kuitenkin sopinut naapurimme Anken kanssa, että iltapäivällä lähdemme Monforteen syömään lounaaksi hieman mustekalaa... Argggg – elämäähän pitää suunnitella, jotta siitä saisi mahdollisimman paljon irti... Yritän siinä sitten Manuelille sanoa, että ei ole suinkaan tarkoitus, että leikkaamme koko viinitarhan nyt. Siskoni, Soilen vanhemmat ja veli vaimokkeineen saapuvat viikon päästä, ja olisi kiva, että meillä olisi jotain tekemistä... Eikun urakka vaan jatkuu... Tästä kirjoituksen otsikko: ”jessus, tääähän on ku tuuleen huutais...” Tuo on elokuvasta Pohjanmaa – suosittelen kaikille hankittavaksi peruskokoelmaan ;-)) Jotenkin ihmeen kaupalla aika ei sitten pysähtynytkään, vaan kaikki palaset vain loksahtivat paikoilleen. Illalla vain yksinkertaisesti huomasin istuvani syömässä Manuelin kanssa tapaksia Monforten baarissa – kaikki päivän asiat olivat hoidettu, ja elämä vain rullasi eteenpäin. Huomenna sitten teemme asiat, jotka jäivät tänään tekemättä. Niin tai onhan se päivä vielä ylihuomennakin... Niin monesti olen huomannut todeksi elämän perusviisauden: ”Asioilla on taipumus järjestyä...”. Joulu on kovaa vauhtia lähestymässä. Joten haluan toivottaa teille kaikille hyvää joulun aikaa. Tahtoisin kuitenkin pukea sen ajatukseen siitä, että nämä muutamat ylimääräiset vapaapäivät, juhlat – nauttikaa elämästänne ja ihmisistä, jotka ovat teitä lähellä, vaikka he ehkäpä ovat tässä hetkessä teistä kaukana... Elämä on ihmisen parasta aikaa...Tästä päivästä olen nauttinut kaikkine murheineen – huomista ja huomisen murheita elän vielä vahvemmin. |
Kieli ja ensimmäinen oppilasKeskiviikko 7.12.2011 klo 11:21 - Soile Olen vielä kuvioissa, vaikken ole saanutkaan aikaisiksi kirjoitella Saan harmaita hiuksia kielen opiskelusta. Kielet eivät koskaan ole olleet helppoja minulle. Johtuen varmaankin suomen koulusysteemistä, jossa todellakin lytättiin ne joilla ei ollut kielellisiä taipumuksia. Parisen vuotta sitten menin kansalaisopistoon opiskelemaan ranskan alkeita. Olin todella yllättynyt miten mukavaksi kielten opiskelu nykypäivänä on kehittynyt. Siellä pelasimme kaikenlaisia pelejä, keskustelimme ym. Olen ilmeisesti syntynyt väärällä vuosiluvulla. Tämän hetkinen tilanne on se, että taistelen huom.taistelen itseni kanssa siitä miksen opi nopeammin kieltä. Tämä asenne ajaa minut hulluksi....Olen siirtynyt eläinten kanssa ajatusten luku linjalle, eipähän tarvitse puhua mitään kieltä. Miksei meillä ihmisillä voisi olla sama – tällöin ei tarvitsisi opetella eri kieliä (ajatelkaa kiinan tai japanin opiskelua) vaan sujuvasti pystyisin kommunikoimaan kenen kanssa tahansa. Ehkäpä siksi etteivät ihmiset hallitse ajatuksiaan- olisi se aika hurjaa tietää toisen ajatukset! Kielten opiskelu on vähän kuin ratsastuksen opiskeleminen. Monta liikkuvaa osaa ja sitten se tunne. Olen aivan pihalla jo tästä teitittely kulttuurista, meillä suomessa ei niin laajasti harrasteta teitittelyä kuin täällä. Onneksi juuri täällä Galiciassa ihmiset eivät ole niin tarkkoja. Varsinkaan kun huomaavat meidän olevan ulkomaalaisia. Anke, ystäväni joka muutti Madridista tänne luonnon rauhaan on alkanut hiillostaa minua espanjan kielen tunneilla. Meilää on kaksi kertaa viikossa kerralla 1,5h. Kaikkein huvittavinta on se, että hänelle kiel Omalta osalta olen ollut tyytyvinen siihen, että uskalsin muuttaa tänne. Uusi kulttuuri, uusia ihmisiä, uusi kieli, paljon uutta nähtävää ja koettavaa. Näinä päivinä keittiön lieden edustalla olen miettinyt elämän tarkoitusta (hyvin kevyttä ajattelua ajankuluksi). Olen päätynyt tällä hetkellä siihen, että ihmisen olisi hyvä uskaltaa kokea uusia asioita, laajentua sisään ja ulospäin, USKALTAA kokeilla uusia asioita ja eritoten tehdä päätöksiä ilman kontrollointia. Kuten kuvioomme jo kuuluu, Matti saapuu tänne ja minä ensi viikolla olenkin suomessa valon, lumen ja positiivisten ihmisten keskellä :-). P.s Uusien sähköjen asentaminen alkoi viime keväänä huhtikuussa. Eilen kävi mittarin vaihtaja, joten ehkä saamme kolmivaihde sähköt tämän vuoden puolella. |
ÄmpäriTiistai 22.11.2011 klo 11:20 - Matti Paljon on vettä virrannut sitten viime kirjoitukseni. Tämä on sananmukaisestikin totta, sillä kohdallemme on sattunut muutama ”sadekuuro”. Vettä on tuolloin tullut hieman aamusumua enemmän – virta on tuonut ylänaapureiden pihahiekan tontillemme. Tarkemmin ajatellen tuo oli väärä ilmaisu, sillä naapureiden tontti on siirtynyt sadeveden mukana kellariimme. Meistä on tulossa suur-maaomistajia kottikärryllinen kerrallaan.Noiden sadekuurojen jälkiä olen sitten saanut mu Jouduin hänen vierailunsa aikana myöskin hieman nöyrtymään, ja pyytämään häneltä lainaksi eräät pihdit lattialämmityksen kytkemistä varten. Nyyh... työkaluvarastoni ei olekaan täydellinen. Pieni B&B-talomme on saanut myöskin kokea kovia sateen piiskatessa sen seiniä – hiukan enemmän täytynee kiviä järjestellä ennen ensimmäisten vieraiden saapumista. Mutta kuten olen aikaisemminkin todennut – tämä on vain työtä. Viime kuukauden aikana luonamme on käynyt melkoinen vilske. Ensin vieraakseemme saapui mutkaisten teiden takaa Laura. Oli oikein mukava testata koirien luotettavuutta vieraiden ihmisten kanssa. Siinä nyt sitten kuitenkin kävi niin kuin vähän pelkäsinkin. Eläimet eivät olleet enään niinkään kiinnostuneita minusta. Laura riippumattoineen vei poikien huomion täysin – siinä minä itse sain sitten tyytyä ämpäripedagogiikkaan. Tästä myöhempänä. Laurasta kuoriutui oikein hyvä apulainen parvekkeen oviasennukseen ja muihin pieniin remppahommiin. Hänen jälkeensä talomme siivouksesta vastaamaan saapui siskoni. Ilman hänen apuaan olisivat tuttavamme Riikka ja Harri saapuneet huomattavasti sekaisempaan taloon. Kiitokset vaan isosisko :-D Kuluneiden viikkojen aikana olen myöskin ehtinyt toimia Niin ämpäripedagogiikkaa. Soilen ollessa poissa tehtäviini kuului hevosten kaviohoidon lisäksi sadeloimitus. Tähän voin vain todeta, että tätä työläämpää ja turhauttavampaa hommaa saa etsimällä etsiä. Kuvittelepa tilanne: Sataa, ja on puolipimeä. Etsiskelet jostain kaksi loimea (isomman ja pienemmän – ehkä?), joiden kuvittelen olevan suurin piirtein ehjiä. Tassutat kurassa laitumen reunalle ja yrität kaikin mahdollisin keinoin houkutella nuo villihevoset lähemmäs. Omenoita ja raksuja menee... Vähitellen tuo korskea Xelim antaa myöskin hivuttaa sentti sentiltä loimen päälleen. Sehän on sitten tiertysti se rikkinäinen. Eikun loimi pois, mutalammikossa laahustaen kellariin vaihtamaan loimea. Takaisin, omenoita, hitaita liikkeitä, loimi selkään... remmi puuttuu tästäkin. Uudelleen korpivaellukselle kellariin, ja sama kuvio toistuu. Ainoana erona se, että ruokaämpärikään ei ole hänelle enään turva loimipelkoa vastaan. Minultahan siinä katkeaa se viimeinenki hermo päästä, silmissä sumenee ja ämpäri heilahtaa hevosen ryntäisiin. Hei – tälläkeinolla siitä tulikin kiltti ja lauhkea kuin lammas. Tästä hetkestä lähtien käytin ämpäripelotetta päivittäin, mikäli se ei toiminut, niin kavionvuollun tiimellyksessä uhkailin vuoluveitsi kädessä makkaratehtaasta. Nyt Soilen hevoset käyttäytyvät kuin enkelit, ja tulen mielelläni konsultoimaan ja kouluttamaan tästä uudesta hevosmiestaidosta. Soilen seurassa saapuivat myöskin uudet vieraat luoksemme. Paljon on meillä itsellämme opeteltavaa, ennen kuin löydämme jouhevat keinot ja kohteet Galician kauneuden esittelyyn. Monta uutta asiaa heidän kanssaan opimme. Vaikka maisemat ja vierailukohteemme ovat kauniita, niin ohjelmaa ei kuitenkaan kannata suunnitella liian täyteen. Galiacialle luonteenomaistahan on kuintenkin rauha ja verkkainen elämäntahti – eihän meilläkään saa olla kiire näyttämään ja kokemaan kaikkea. Elämän suuria nautintoja on vain olla, ja viettää laatuaikaa tässä hektisessä maailmassa. Oma elämämme on tällä hetkellä monella tavalla hyvinkin rikkonainen. Käymme vuorotellen Suomessa, luonamme (toistaiseksi vielä kotitalossamme) vierailee paljon ihmisiä. On mukava kohdata heitä ja viettää heidän kanssaan aikaa, mutta luulempa, että Soilen ja minun täytyy tuossa alkukeväästä pitää oma pieni lomamme. Ehkäpä lähdemme viikoksi... hmmm vaikkapa autolomalle Espanjaan :-D. Joten heitämme tässä pian verkot veteen, ja rupeamme kalastelemaan talo/eläinhoitajaa kotiimme... vink, vink. Ihmisen elämä on lyhyt, ja meidän tehtävämme on pitää siitä hyvää huolta, siten jaksamme iloisella hymyllä eteenpäin, näkemään ja ymmärtämään maailman erilaisia kasvoja. Työt peti&puuro rakennuksen ja muun keskeneräisen infran kanssa jatkuvat päivittäin. Vaikka itse olen tällä hetkellä Suomessa, niin Soile onneksi jatkaa hyvällä vauhdilla päivittäisiä askareita kotona. Joulu saapuu, kevät koittaa ja kyllä se meidänkin elämä tästä rauhoittuu, sillä jossain vaiheessa se peti&puuro valmistuu vastaanottamaan vieraita... Vettätihkuvin terveisin, Matti |
Takaisin kotonaLauantai 19.11.2011 klo 20:25 - Soile Viime aikoina on ollut kiireitä....olen pitänyt 17 päivää suomessa ratsastustunteja ilman vapaa päiviä. Auton mittariin tällä reissulla kertyi ne tavalliset 2000km. Tällä kertaa ei sattunut isompia kommelluksia, ainoastaan pakoputki tipahti puolessa välissä turneeta. Maallahan osataan korjailla kaikenlaista itse, joten tämänkertainen kurssipaikka oli ”täyden palvelun talo” myös auton korjaukset hoidettiin ratsastustuntien aikana. Laskeskelin itsekseni tällä reissulla opettaneeni n.70 oppilasta. Siinä ehtii nähdä hyvin erilaisia hevosia ja ihmisiä. Jokaisella oli se oma spesiaali "ongelma". Tällä kertaa huomasin toistavani lähes mantramaisesti tunnista toiseen; "kädet alas".....(ratsastajat jostain syystä haluavat ratsastaa korkealla ja jännittyneellä kädellä?). Matti on ollut kiireinen kirjoitustöissään, väsäsi artikkelin suomi-espanja seuran lehteen, joten hänen hengentuotteitaan voitte lukea myöhemmin?. Vein tänään vieraamme ja Matin Portugalin Porton lentokentälle suomeen matkaa varten. Luvassa on ilmeisesti pimeyttä, vesisadetta, räntäsadetta, lumisadettakin ja liukkaita ajokelejä -onnea matkaan! Minä aloittelen sillä aikaa täällä uuden kasvimaan perustamista (kivien keräämistä ja hevosenlannan kärräämistä). Seuraavat rakennusprojektimme olisivatkin hevosille katoksen tekeminen, ratsastuskenttä ja B&B katto. Keväällä fasiliteetit pitäisi olla valmiina ottamaan vastaan asiakkaitamme :-). Tänään ajellessamme lentokentälle ja käydessämme työlistaa läpi, sain 2,5 viikon aikana tehtäväkseni mm. edellä mainitsemani kasvimaan teko, polttopuiden pilkkomisen, B&B seinien saumaamisen jatkamisen, olohuoneen uuden oven edestä betonilattian purkua (vasara ja taltta), samaisen lattia pätkän laatoittamisen, auton takavalon vaihtamisen, hehkutustulppien? vaihtaminen ja webaston korjaaminen ... kaiken tämän työlistan jälkeen minulle vielä tokaistiin; ”Pidä itsesi naisena”? Onneksi viime kuussa ostin minihameen -korkokengät enää puuttuvat. Työlistaa katsellessani helposti unohdan olevani nainen. Ensimmäiset vieraamme tulivat kanssani suomesta tänne 5 päivää sitten -hmm tuntuu ikuisuudelta, aika on niin suhteellinen käsite. Heitä kierrätimme paikallisissa nähtävyyksissä ja tietenkin söimme ulkona paikallista galicialaista ruokaa. Vieraidemme korkean paikan kammo sai kyytiä, kun ihailimme kauniita maisemia kallioiden kielekkeeltä ja |
Vieras etelästäSunnuntai 13.11.2011 klo 23:17 - Laura Oksanen Juna toi minut iltahämärissä tänne, ja niin kolmen viikon hiljaisuusretriittini etelässä pohjoismaalaisten eläkeläisten ja muiden rantalomalaisten keskuudessa sai kaivatun päätöksensä. Ennen perillepääsyä jouduin tosin kiroamaan itseäni ja venyttämään kärsivällisyyttäni vielä hiukan: myöhästyin alkuperäisestä junastani, koska unohduin haaveilemaan aurinkoon juna-aseman ulkopuolella. Ei auttanut muu kuin nauraa ja hiippailla nöyränä ostamaan uutta lippua. Ehkä tässäkin piili jokin opetus, jonka merkitys kirkastuu aikanaan! |
Tunteita ja tulvia...Tiistai 25.10.2011 klo 20:40 - Tarja Miettunen Täällä on satanut nyt kaksi päivää.. Pihamaa ja kellari ovat täynnä vettä.Hevoset ovat saaneet takkia päällensä, sade täällä on lämpimämpi kuin suomessa, mutta sitä sitten tulee kymmenkertaisesti enemmän ja nopeammin.. Ovat olleet tyytyväisiä =). Jouduimme tänään saalistamaan näitä villihevosia tuolta aavalta preerialta.Luulen että niillä taisi olla eräänlainen vaihde silmässä, Store otti hatkat preerian toiseen päähän, puhisten siellä kuin myskihärkä. Loppujen lopuksi sain tämän uljaan otuksen, joka aavistuksen kyllä muistuttaa enemmän vuoristoponia, kuin myskihärkää tai korkean koulun liikkeitä osaavaa kouluratsua, kiinni ja työt olivat mahdollisia alkamaan.. Hmm... Tämä vuoristoponiksi haukuttu uljas hevonen osasi k Sitten tämä toinen uljas härkätaisteluhevonen..Voi voi.. Meni jotakuinkin puolisen tuntia, kun saatiin se ahdisteltua portin nurkkaan Soilen pitäessä toista laitaa kiinni ja minun hyöriessäni siinä välissä suitsien kanssa.. Ah, tätä ratsastuksen ihanaa elämää ja näitä motivoituneita hevosia!(sekä ratsastajia) Ratsastin Xelimillä noin puoli tuntia todella rauhallisissa ja miellyttävissä merkeissä, hän oli oikein relax kun otti alkuverryttelyt ilman minua.. Noh, elämä on. Eteenpäin. Kuten jokainen meistä tietää, asenteella on hyvin suuri merkitys meidän elämässämme. Olen tässä pohdiskellut yleismaailmallisesti, millä tavalla ihmiset omia asenteitaan käyttävät. Hyvin monesti löytää itsensä katsomassa jotain erittäin suurta surunäytelmää, jossa näyttelijät purkavat – hyvin useasti ihmissuhdeongelmia, asenteidensa kautta. Asenteita kutsutaan normaalikielellä mielipiteiksi ja näkökulmiksi. Mielipiteet ja näkökulmat useasti selittävät meille asioita, mutta asenne on se mikä ne muodostaa. Eli käytännössä tarkoittaa sitä lähestymistapaa asioihin. Esimerkiksi,yllätys yllätys, otetaan vaikka laukannosto... (huoooh). Allekirjoittaneen asenne, tässä vaikeassa tilanteessa ei riitä muodostamaan uutta lähestymistapaa. Joten, tällä erää.. laukannosto jäi suorittamatta.. mutta I´ll be back! Ihmissuhdeongelmat.. Siinäpä pala purtavaksi. Hyvin monesti käytämme hevosia pakokeinona, ettei meidän tarvitsisi kohdata ongelmiamme toisten ihmisten kanssa... Mikä asenne! Olettaisin, että suurimmat ongelmat hevosten kanssa johtuvatkin juuri tästä asenteesta, ne eivät puhu, niitä on helppo ”kyykyttää”. Henkilökohtaisella tasolla olenkin huolissani omasta tulevaisuudestani ratsastajana. Pystynkö erottamaan asenteet toisistaan? Vai valtaako minut aina se sama kontrollifriikin asenne, kun elämässä hakkaan päätä seinään ja kostan sen hevoselleni... Madre mía.... tosiaankin! Mutta millä tapaa ihmiset lähestyvät omia ongelmiaan? Onko käsitys se, että omat ongelmat pitäisi aina vaan kyetä ratkaisemaan itse? Ei minun mielestäni.. Tästä kuviosta puuttuu yhteistyö. Jos ymmärtäisimme tehdä yhteistyötä toistemme kanssa, olisi se silloin hyvin paljon helpompaa myös hevosten kanssa. Yhteistyöllä opimme toisiltamme uusia asenteita, joilla luomme mielipiteitä ja näkökulmia, ja joiden kautta kykenemme perustelemaan puhumamme asiat. Perustelu? Mitäs se sitten on? Perustelut luovat ihmisille uudet asenteet ;). Jokainen meistä näkee asiat omalla tavallamme, omien asenteidemme kautta. Espanja vaikenee, huomenna kotia kohti. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, toivon jatkossa voivani myös kirjoittaamietteitäni tänne blogiin ja jakaa ne teidän kaikkien kanssa =). Kiitos lukemisesta ja toivottavasti tavataan IRL jokaisen uuden ihmisen kanssa, joka heräsi lukemaan näitä kirjoituksia, sekä seuraamaan Soilen ja Matin elämää täällä Ferreira de Pantón, Lugossa. Hymyillään asenteet esille!! <3 -T- |
Uusia tuttavuuksia ja tuntemuksiaLauantai 22.10.2011 klo 23:20 - Tarja Miettunen Torstain jälkeen onkin kerennyt tapahtua yhtä sun toista..jatkoimme seinän saumaamista. Siitä tuli tosi hyvä! (lopulta ajattelimme seinien olevan kuitenkin ilman saumausta paremman näköiset). Kysehän ei ollut siitä että homma alkoi ottaa aivoon...…............................................................................ Perjantaina herättiin uuteen aamuun ja uusiin haasteisiin itsevarmana ja hyvin nukuttuina! Aamu oli erittäin lämmin, klo. 10 aikaan mittari oli jo kivunnut hyviin t-paita lukemiin. Valjastin Soilelle hänen uljaan ratsunsa Storen ja katselimme Nicon ja Pontuksen kanssa sitä menoa, samalla nauttien hyvästä kelistä. Sain mahdollisuuden kokeilla laukannostot uudemman kerran, ja tällä kertaa onnistuin. Pienestä on kiinni ihmisen ilot. Suosittelenkin jokaisen omalla tahollaan hieman miettivän laukannoston, siis noston merkitystä ja millä tavalla se tulisi tehdä. Ei riitä että hevonen siirtyy laukkaan, vaan laukannosto on nosto, milloin etuosan tulisi keventyä, ei pidentyä (allekirjoittanut on oppinut taas jotain uutta.) Uutta ajateltavaa syntyi myös käsien ja sormien käytöstä. Vaikeus on lähinnä pitää sormet lähellä toisiaan, käsi ei saa olla auki, sormien käytöstä tulee epätasainen, sekä pidätteistä tulee liian hitaita, sekä liian vahvoja. Madre mía... Tämä on todella haasteellista. Myös haluaisin peräänkuuluttaa ulkoisen asenteen merkitystä, se miten kannat itsesi ulkoapäin antaa vaikutelman siitä kuinka paljon arvostat työskentelyäsi hevosen kanssa. Ulkoisella asenteella viittaan siisteyteen ja tasapainoiseen pukeutumiseen asianmukaisesti. Jätämme ne kontiot sinne satulahuoneen nurkkaan ja pukekaamme päällemme vaatetus joka antaa arvoa työllemme sekä ulkoisesti että sisäisesti. Ei ole merkitystä, millä tasolla ratsastat, vaan merkitys on asenteellasi ratsastustasi kohtaan. Klassinen tietoinen ratsastus pohjautuu pitkälti todella vanhojen mestareiden oppiin, joten niin sanottu pukeutumiskoodi on aika merkittävä, kun halutaan antaa arvoa tälle tavalle opetella ratsastusta. Tänään sain taas mahdollisuuden nostella laukkoja.. onnistuin lopulta. Ei muuta kommentoitavaa....... ….................................................................. Ja sitten eteenpäin... Kävimme eilen vierailemassa lähikaupungissa Ourensessa, noin 30km päässä täältä Soilen ja Matin kotoa. Pukeuduimme siististi, koska olimme menossa viettämään iltaa tyttöporukalla. Ourense oli todella kaunis kaupunki, vastaavaa ei suomesta heti löydykkään. Rakennukset olivat todella vanhoja kivitaloja. Oli pieniä kujia ja isompia katuja, onneksi sain mahdollisuuden nähdä sen by night. Maanantaina menemme päiväsaikaan katsomaan kaupunkia, sekä viimeisille ostoksille... Espanjalaiset miehet ovat todella komeita by the way... ;). Huomenna ohjelmassa ratsastuskentän tekoa, eli toisinsanoen raahaamme Matin raivaamat risut veke Soilen tulevalta campo de equitacíon ;). (ei ole hajuakaan mikä on ratsastuskenttä espanjaksi, paikalliset puhuivat picaderosta?) Oletan että myös erilaisia pihatöitä huomenna on luvassa, olemme laiskotelleet kaksi päivää kuumuuden takia. Eilen kävimme päivällä vierailemassa Chantadassa, mikä viehättävä pieni kaupunki! Sekä tänään ajelimme kohti Soberin kylää jossa on näköalapaikka kanjoniin. Matkalla kohtasimme Soilen ja Matin ikkunantoimittajan joka kutsui meidät kahville kotiinsa. Sinne me sitten suunnistimme hänen perässään, he olivat oikein ystävällistä väkeä. Joimme kahvit ja liköörit ( likööri ei ollut ihan minun mieleeni, koska muistissa oli eiliset cervezat (olut)...hieman heikko happi)) Mutta siitäkin selvittiin ja normaalioloissa likööri olisi ollut maukasta. Siinä ihmettelin ja kuuntelin kun Soile keskusteli espanjaksi hevosista, säästä, suomesta, sekä minun heikosta olostani. Olihan se mukavaa. Eilen jopa minäkin puhuin espanjaa, tosin rohkaistuin oluen voimalla sanomaan No habla espanol! Espanjalaiset vain naureskelivat ja jatkoivat jutusteluaan vaikka en ymmärtänyt sanaakaan heidän puheistaan, he pakottivat minut ymmärtämään. Kun puhe ei mene jakeluun niin huidotaan käsillä ilmaa niin vimmatusti että pakkohan siinä on suomalaisen yksinkertaisen ihmisen tajuta, että nyt on tosi kyseessä.. Näihin kuviin ja tunnelmiin. Vielä 4päivää lomailua ja torstaina kotiin! Hasta luego amigos y amigas! |
Vieras suomestaTorstai 20.10.2011 klo 17:36 - Tarja Miettunen Hola amigas y amigos! Espanja on bueno maa, ihania ihmisiä täynnä! Olen nyt viettänyt täällä kolme päivää ja jäljellä on vielä 7.Olemme ottaneet Soilen kanssa ihan rennosti.. pientä pintaremonttia B&B:n seiniin (LUE! Saumattiin molemmat eka kerran elämässämme!) Kädenjälki on hieno, ammattilaisetkin jopa voivat ottaa mallia amatöörisaumaajista. Kyseessähän on todella wanha kiviseinä (alkujaan 1700-1800 luvulta). Olemme myöskin ihmetelleet hevosten kouluttamista ja ratsastamista, pohdiskelleet käden ja pohkeen asennetta sekä käytännössä myös katselleet miten pohkeet jä kädet toimivat. Itsellänihän on eilisestä Storen ratsastuksesta ahteri pumpissa, enhän sitä saanut edes laukkaamaan...! Sekä totesimme Soilen kanssa, että suurimmat ongelmat johtuvat siitä, että juoksutan hevosia liian pienellä ympyrällä.. Yo e muy loca!!! Gracias por Xelim y Store <3. Olen viihdyttänyt Nicoa ja Pontusta parhaani mukaan, siitä kiitoksena Pontus teloitti lempipusakkani, kun se oli jäänyt ulos ruohonleik Tänään aikomuksenamme on jatkaa seinän saumaamista, sekä ottaa hevosten kanssa pieni maastolenkki. Otan ehdottomasti oman pokkarikamerani mukaan! Saan upeita maisemakuvia sekä jotain muitakin kuvia kuin kentällä tai maneesissa vääntämisestä. Kävimme Monforte de Lemosissa shoppailemassa. Uskomatonta kuinka halvalla täältä saa vaatteita! Farkut alle 15euroa...incredible!! Ensiviikolla otamme uusiksi, silloin aion jo löytää jotain ostettavaa. Vielä seitsemänpäivää orjaleiriä jäljellä.. toivottavasti aika menee nopeasti.. ;). (Sarcasm!!!) Hauskat syksynjatkot suomeen! Nauttikaa ”lämmöstä”! |
Sosiaaliset suhteetTiistai 11.10.2011 klo 22:39 - Soile Päivä päivältä viihdyn täällä paremmin ja paremmin. Sosiaalinen verkostoni on huomattavasti laajentunut, ja olen huomannut ettei täällä tarvitse olla yksin (vaikka Matti on suomessa). Joka päivä porttimme takana on joku, jolla on jotain asiaa-kiva saan harjoitella espanjaani:-). Olen päässyt jonkin verran yli perisuomalaisesta ajattelustani "Mitäköhän ne ajattelee minusta?". Täällä puhutaan vielä lujempaa ja huidotaan käsillä mikäli viesti ei mene perille. Lopuksi taputellaan olalle ja jatketaan matkaa hymyssä suin. Reilu viikko sitten mies porttimme takana kutsui minut viininkorjuu juhliin. Mies oli naapurimme "ylätalosta" (hän asuu Lalinissa 60km vuorten yli), mutta käy usein täällä synnyinkotitalossaan. Sinne minä vaelsin tietämättä mitä ilta tuo tullessaan. Piha oli täynnä sukulaisia 20 kymmentä ihmistä istuskeli varjossa penkeillään. Keskellä pihaa porisi simpukoita kattilassa ja toisella puolella pihaa grillattiin lihaa. Kieltämättä olin hetken keskipisteenä, mutta siitä sitten luontevasti menin esittelemään itseni ja pussailemaan ihmisiä poskille. Juttelin pitkään talon isännän vaimon kanssa, joka oli auto-onnettumuuden seurauksena pyörätuolissa. Hyvin sydämmellinen ihminen. Sitten alkoi syömingit. Ahtauduimme kaikki sisälle pitkän pöydän ääreen ja alkuruuaksi oli vasikan keuhkosoppaa.....minä pienellä äänellä piipitin, etten ole lihan ystävä, mutta lusikka kauniiseen käteen ja valtava annos kurkusta alas. Sitten oli viiniä, kanaa, sikaa,lehmää, salaattia, itse tehtyjä ranskalaisia, erilaisia simpukoita, kakkua,kahvia ja konjakkia. Huh huh espanjan kieli alkoi luistaa toisen viinilasillisen jälkeen. Ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta, onko teillä euro?,kuinka kylmä siellä on? paistaako aurinko? paljonko sokeri maksaa? Suuntasin kulkuni hyvin syöneenä takaisin omalle talolleni. Hetken päästä osa viinivieraista koputteli porttini takana, he halusivat nähdä rakennusprojektimme, vesikiertoinen lattialämmitys oli suuren ihmettelemisen kohde. Minut kutsuttiinkin takaisin ylös seuraamaan viininvalmistusta. Siinä sitten nenä kiinni koneissa opiskelin sitä taitoa -ensi vuonna meillä on oman viinin teko edessä. Päivän päätteeksi toisen kerran, palasin takaisin talolleni. Yllätyksekseni naapuritalon mummo oli ensimmäisen kerran saapunut talolleen. Mummo esitteli minulle talonsa ja kovasti olivat kauppaamassa sitä meille. Illalla olin väsynyt, rentoutunut ja onnellinen. Päälimmäisenä oli ajatus siitä, miten hienoa on tavata uusia ihmisiä. Huomenna tulee kengittäjä hevosilleni. Mielenkiintoista. |
Syyskuista elämänmenoaLauantai 1.10.2011 klo 14:34 - Soile Kuukausi on vierähtänyt huomaamatta. Suomen opetuskiertueeni jälkeen Kävimme porukalla syömässä ensimmäisen kerran paikallisessa ravintolassa ”Goyanin baarissa” (meiltä metsän läpi n. 400m). Kalat ja lihat paistettiin ruokailutilassa avotulella -suomessa ei menisi tarkastuksesta läpi. Ruokailun lopuksi miehet tilasivat lasin konjakkia, saivat pöytään kokonaisen pullon, josta itse voivat annostella – suomessa direktiivin vastaista, koska annostelu mitta puuttui. 4 ihmisen täydellinen menuu, konjakkeineen ja 2 viinipullolla maksoi 53€. Ylätalon Antonio ja Pepe ovat jo lähteneet Barcelonaan. Täällä on kuulemma niin kylmä talvella? Palaavat ensi vuoden keväällä takaisin talolleen. Lähtiäislahjaksi he toivat yllätys yllätys säkillisen tomaatteja. Ilmeisesti Antonio ja Pepe ovat kylällä puhuneet projekteistamme, koska kyläläisiä on ilmestynyt portin taakse ihmettelemään tekemisiämme. Juan kävi eilen korjaamassa viinin, hän on nykyisin perunavastaavamme. Hän oli aikaisemmin tuonut Matille säkillisen perunoita. Eilen minäkin sain oman säkin. Vanhemmilleni hän olisi antanut perunasäkin mukaan suomeen -mitäköhän se ajattelee suomesta...Moneen kertaan Juan ihmetteli minulle mikseivät vanhempani muuta tänne. Mikäs täällä on ollessa; Tällä hetkellä lämpötila on +26 paikkeilla ja aurinkoista. Saksanpähkinät tipahtelevat puusta, meillä on tietääkseni 4 saksanpähkinäpuuta. Viikunat antavat huumaavan makuelämyksen, meillä on näitä puita 2. Aprikoosit ovat myös kypsyneet, samoin päärynöihin meinaa rappusissa kompastua, omenasadosta puhumattakaan. Puna-ja valkoviinirypäleet ovat kypsyneet, auringonlämpiminä mikään ei maistu paremmalta kuin ne. Tomaatti sato on ollut loistava ja kastanjat alkavat kuukauden päästä olla keräysvalmiita. Anke (hollannista), lopetti työt Madridissa ostakseen itselleen pienen talon täältä, hän on nyt muuttanut pysyvästi asumaan tänne. Anke piipahti aamulla kahvilla ja puhuimme vesiboilerin korjaamisesta, jossa hän oli onnistunut ilman putkimiehen apua. Tuli lainaamaan meiltä vasaraa ja ruuvimeisseleitä -aikoo vaihtaa talon lukot itse.....(Anke on minun ikäiseni yksin asuva nainen). Innoissaan hän kertoi pienestä viinitarhastaan, jonka sadon hän aikoo korjata ja tehdä viiniä, oli matkalla ostamassa viinintekosäiliötä. Parasta hänen suunnitelmissan on ajatus ”tyttöjen illasta” mennään sitten pikkikoroissa Orenseen tanssimaan salsaa (en omista piikkikorkokenkiä, mutta Anke lupasi lainata). Ankesta tulee hyvä ystävämme täällä. Hän on lakia lukenut nainen, työskennellyt, englannissa, ranskassa, italiassa ja espanjassa. Hänellä on paljon kontakteja ympäri maailmaa, ja voin tuskin odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ihmisten iloisuus ja ystävällisyys on ollut merkillepantavaa. Toissapäivänä jäimme kaupassa velkaa euron, koska kauppias ei huolinut 50€ seteliäni. Samalla matkalla jäimme paikalliselle bensa-asemalle velkaa peräti 1,50€. -bensaaseman pitäjä osaakin jo sanoa suomeksi Kiitos ja kallis. Matti on lähtenyt suomeen tienaamaan rahaa ja hän jätti jälkeensä pitkän työlistan. Metsätöitä, kiviseinän tilkitsemistä ja saumaamista, kivamuurin tekoa, uuden kasvimaan siivoamista kivistä.....pari päivää olen jo viettänyt tuskaillen hevosaitauksien kanssa. Milloin puukko on unohtunut, rautakanki kateissa, eristimet hukkuneet heinikkoon, lanka liian lyhyt, kaatunut puu edessä, koirat karanneet. Uskoisin saavani uuden laitumen valmiiksi huomenna:-) Toinen projektini on saada uusiin ikkunoihin lasit. Parvekkeen ovia odotellesamme olemme purkaneet olohuoneesta yhden seinän pois - pressu sai olla peitteenä parisen viikkoa, kun ovia ei vain kuulunut. Ovet saapuivat viikko sitten, mutta ilman laseja. Täällä minä olohuoneessa istuskelen tukka hulmuten. Sain eilen lasiliikkeen miehen käymään täällä ottamassa tulevista laseista mitat, lasit saapuvat kuulemma viikon päästä torstaina? Nyt täytyy lopetella naapurin mies huhuilee portin takana, -kutsui minut heille syömään. |
Kriisin aikaaKeskiviikko 31.8.2011 klo 12:05 - Matti Elän keskellä suuria kriisejä. Joudun miettimään yökaudet ulospääsyä näistä vaikeista tilanteista (no, tämä oli vitsi, sillä yöllä ei murehdita – silloin nukutaan). Kaikki alkoi oikeastaan jo viime viikon loppupuolella, ja alkupisteenä voin pitää eläinlääkärin käyntiä... Eläinlääkäri lähikylästämme kurvasi eräänä iltapäivällä pihaan, aivan sopimuksen mukaisesti, kuhmuisella Seat Toledollaan. Luulenpa kyllä, että se todellinen eläinlääkäri on maatalouskauppamme eläkkeellä oleva omistaja, ja tämä kotiimme saapunut pimatsu oli vain kesätöissä oleva lapsenlapsi. Saakohan täällä ajokortin jo 16-vuotiaana? Kaikki tuntuvat olevan niin nuoria nykyään. Vanhaan hyvään aikaan kaikki palveluammateissa työskentelevät olivat minua paljon vanhempia, jo elämää kokeneita ihmisiä. Heiltähän pystyi jopa kysymään viisaita neuvoja (niitä en kyllä ole koskaan ottanut vastaan), mutta nykyään näitä nuoria pitää itse neuvoa. Mihin tämä maailma on menossa? Eläinlääkäripimatsu osoittautuikin sitten oikein asiantuntevaksi ja tehokkaaksi. Koirille piikit pyllyyn – itse pidin koiria pääpuolesta kiinni, ettei hän vain olisi erehtynyt törkkäämään sitä hehtolitran kokoista neulaa minuunkin :-). Pontukselle lisäksi yksi piikki annettavaksi parin viikon päästä. Koko kotikäyntilysti maksoi naurettavat 20€. Mitä muuta sillä saa Suomessa kuin pari pakettia nakkeja ja matolääkkeet – häh? Mutta näin ne kriisit sitten alkoivat. Pontus painui kellarin nurkkaa Sitten olikin Nicon vuoro. Kävin rautakaupassa, ja palatessani tämä suuri sankari loikki iloisesti häntä heiluen mäkeä alas... Koko koira aivan yltäpäästä p....skassa. Hän oli löytänyt jostain ilmeisesti aivan ”tuoreen” ulkohuussin, jonka alle oli mukava mennä möyrimään. Jee, sitten vielä hiukan hierotaan hajua isäntäänkin. Kauppakassit putosivat siihen, kumihanskat käteen, koira letkun alle ja kolme litraa koirashampoota perään. Haisee muuten vieläkin - eikä siltä shampoolta. Taidanpa lainata pojalle hiukan omaa partavettäni. No aurinko kuivattaa turkin onneksi nopeasti, ja vanha iloinen ja utelias Nico paljastui turkiltaan hieman vaaleampana. Illalla vastoinkäymiset sitten kuitenkin jatkuivat. Tavan mukaan menin viemään hevosille iltapöperöt yhdessä koirien kanssa. Sähköportti auki, ruoka hevosten eteen ja sitten vain odotellaan. Ämpärithän on pakko sieltä laitumelta ottaa pois, kun nuo rakkarit tallovat ja rikkovat ne muutoin. Siinä me sitten odottelemme – ”Nico, älä istu sen paimenlangan pääl...”. Hän sitten istui koko painollaan, ja tietysti intiimialueet ensimmäisenä. En ole muuten koskaan nähnyt koiran ulvovan ja juoksevan niin kovaa samanaikaisesti. Hevosiakaan ei arasteltu yhtään, vaan pinkaistiin siitä jalkojen välistä pitkälle laitumelle. Nico on nyt sitten kävellyt kohtalaisen varovaisesti, länkisääret ovat pahentuneet entuudestaan ja ”ne” ovat aivan kokonaan mustelmilla. Auts... Ei ole helppoa tämä uroksen elämä :-D Moottorisahalla ajoin kiveen, muurauskauha katkesi, pieni parru putosi harteille, söin liikaa viinirypäleitä ja nyt on vatsa kipeä... Ne rypäleet ovat muuten aivan taivaallisen hyviä, kun ne poimii aurinkolämpiminä suoraan köynnöksestä. Lisäksi ystävämme Cristeliä talokaupat potkivat päähän, hänen autonsa hajosi, paperibyrokratia ajaa hänet hulluuden partaalle... Viikon aikana olen saanut useampaankin otteeseen hyräillä tuota aikaisemmin mainostamaani ”...tyytyväisyys on vaikea laji...” -kappaletta. Ilonaiheena voisin mainita portin taakse koputtamaan ilmestyneet Jehovan todistajat. Jeee – aivan ilmainen kielikurssi ja hyvää sytykemateriaalia (hella sitten tietenkin savutti sisään, koska mehiläiset olivatten tehneet pesänsä piippuun - ja katolle sitä poistamaan). Nämä mummelit olivat aivan kuin Suomessakin, juttua tuli. Tunsin jopa ymmärtäväni tuota tutunoloista terminologiaa. Naapurin Pepe tuli jälleen pihalle (sen samperin tomaattisäkin kanssa – ne pursuaa jo korvistakin :-)). Pepen kanssa oli todella mukavaa kiertää tonttia ympäri. Hän kertoili miten täällä oli ”vanhaan hyvään” aikaan kaikki olleet. Miten hän oli leikkinyt tuossa olleen puun juurella, miten kasvimaat, vedet, leipäuunit olivat aikoinaan olleet, miten pihapiiri oli sitten jaettu sisarusten kesken... Läheskään kaikkea en ymmärtänyt – puheessaan hänellä on lisäksi vahva katalaanin murre, mutta sain aimo annoksen historiaa. Tästä olen suuresti iloinen. Lisäksi Soile oli löytänyt Youtubesta vanhaa, vanhaa videomateriaalia kotikaupungistamme Ferreirasta. Seuraavana päivänä olikin sitten viinitarhuri Juanin vuoro tulla ihmettelemään ”tultiin vaan katsomaan, että kaikki on hyvin”. Hänen kanssa sain kiertää taas rakennusprojektimme läpi, ja sain monia hyviä vinkkejä, ja lupausta avusta niin maankäännön kuin kivimiesten etsimisen kanssa. Tänään vein auton huoltoon Monforten korjaamolle, ja herätin ihmetystä pyöräillessäni sen 12km takaisin. Auto saa olla siellä muutaman päivän, sillä kohta alkaa armoton siivoaminen. Soile tulee kotiin reilun viikon kuluttua, ja pian sen jälkeen tänne saapuvat myöskin Soilen vanhemmat – pitää saada kaikki puts-plank :-)) |
NormipäiväMaanantai 22.8.2011 klo 10:29 - Matti
Päiväohjelma lauantai 20.8. klo 7.30, Herätys näinkin myöhään, sillä onhan tänään pikkupyhä (lauantai). Toki olen ollut hereillä jo kaksi tuntia, koska tuo puuskutus ja läähätys ikkunan alla on lähes taukoamatonta. Miten Nicolla ja Pontuksella voikin olla energiaa roikkua toistensa korvissa, hännässä ja tassuissa hampaillaan? Yön ääniinkin olen lisännyt tuiki tavallisen ”tömps” - siellä on taas painiottelu menossa... Aamupala, joka tänään on kahvia, mysliä ja jugurttia. Poikkeuksellisesti syön aamupalan keittiössä parvekkeen sijaan, koska on hiukan kiire. Minulla on treffit sähkömiehen kanssa 9.30 Monfortessa. Aamun rutiineihin kuuluu lisäksi netti: Yle, Hesari, La voz de Galicia, ja Gmail – tässä järjestyksessä. Netti on kuitenkin menneen viikon tökkinyt todella pahasti, ylikuormitusta... Koirien ja kissojen ruokinta. Sitten hevosten aamuraaputus. Soilen ollessa poissa, Nico on ottanut omaksi tavakseen mennä aamuisen lenkille hevosaitaukseen, ja haukkua ne :-D klo 9, Lähtö autolle, mutta naapurin Antton-pappa bongaa minut matkalla. Siinä käydään läpi sää, sairaudet (velipoika Pepe on sairaalassa mahaongelmien takia), perunamaan paikka, engelsmannin tekemisiä, meidän työntekoa, naapuritalon ostoa ym.ym. Oli oikein mukavaa, lisäksi käteen jäin iso muovipussillinen tomaatteja... klo 10, Monforte – olen pahasti myöhässä. Mutta eipä ole Josmakaan paikalla. Autossa istumista, ja eikun lähikahvilaan aamukahville ja churroille (4kpl) klo 10.10, Josma soittaa, ja on nyt toimistollaan. Minä taas istun kahvilassa suu täynnä churroja :-(. Saan lopultakin 65 metriä maakaapelia peti&puuron sähkönsyöttöön, suojaputkea ja pienenpää kaapelia ja suojaputkea 100 metriä – päivän urakka :-)) klo 10.40, Supermarkettimme Haley, ja muutaman pakasterasian osto. Eipä oikein löydy sitä perinteistä Eskimo-mallista rasiaa. Joten ostin jäätelöä ja pussin Haribo-nalleja. Manuelilta mukaan vielä viimeiset viemärimutkat, ja kotiin klo 11.50, kaapelin syöttö suojaputkeen alkaa. Ilma on seisovan kuuma (+37, ja kosteusprosentti kuin sademetsässä). Yksinhän tämä ei suju. Kun ei kaapeli putkessa kulje, niin ei kulje. Tiskiainetta, crc:tä, ja vihdoinkin sitä itteään – silikonia. Eihän se hyvin luista, mutta nyt ei tarvitse kaikin voimin kiskoa. Minusta tuli silikoni-fani :-) klo 13.00, iso kaapeli on vihdoinkin sisällä. Tauko ja olut. Nyt jäljellä vain 100metriä pientä – rimpulaa... Helppo homma. Tekstiviesti kaverille Suomeen klo 15.30, kaikki sisällä. Nyt montusta löytyy siis: 40mm vesiputkea lähes 80metriä, klo 16.30, omenoiden keruuta ja syöntiä. Tarvitsen hillontekoon yhteensä 20 litraa perattua omppua, elikkä siis noin 4 muovipussillista. Hevosten vesiastioitten täyttö, ja laitumien kierto. Matkalla jämähdin syömään viinirypäleitä... hmmmmh. Mieleeni muistui unkarilaisen ajattelijan Antal Dul:in runoja, joita klo 17.30, Tomaattitauko, omenoiden puhdistaminen alkaa. Siskon edelliseen blogiin laittama hilloresepti vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta ja helpolta. Hommaan lisähaastetta itselleni, ja tekaisen pari pellillistä karjalanpiirakoita klo 19.30, Piirakat uunista, ja hillo sinne 2,5 tunniksi. Hevosten vahaaminen, eikun harjaaminen – tehtiinköhän tämä myöskin pienin pyörivin liikkein. Oho – ilmeisesti ei. No, toinen tyyli. Hyönteissumutteet, iltasafkat (vaikka eipä nuo nälkään nääntyviltä oikein näytä) ja sitten kasvimaan kasteluun. Tomaatit huutavat vettä (itse join tänään lähes viisi litraa). Tömps, läähäti läähäti seuraa taukoamatta tekemisiäni... Edellispäivänähän sain myöskin kolme-neljä kiloa tomaatteja, kun viinitarhurimme Juan tuli vaimonsa ja tyttärensä kanssa tarkistamaan, että minulla on kaikki hyvin - ”kun olet täällä nyt ihan solo”. Nyt täytyy ruveta bongaamaan tomaattireseptejä... klo 21.00 suihkuun ja piirakoiden syöntiin. Netti ei toimi, joten tänään en pääse skypettelemään. Tyydyn vanhojen lehtien lukemiseen ja uutisten katsomiseen. Vielä hillo uunista ja sitten nukkumaan. Tälläinen oli normipäiväni. Koko päivän kun puuhasteli pikkuasioita, niin taas illalla huomaa saaneensa jotain aikaiseksi. Monia ajatuksiakin päivään mahtui – suurinpana ehkäpä voimainkoetuksen hetkellä (lue: kaapelin kiskonta) kunnon testosteronipaukku seuraavan musiikin fiiliksin. http://www.youtube.com/watch?v=cawQFCNbaXU Onkohan se toiminta ratsastuskentällä yhtä kovaa kuin täällä – ääni raaka huutaa:”koko rata leikkaa, missä on energia...” Suurin halauksin ;-D |
Puun varjossaTiistai 16.8.2011 klo 12:09 - Matti
Soilen ollessa Suomessa, tunnen olevani kotona paljon vartijana. Eläimiä Hevoset ovat Soilen poissaoloaikana (jo nyt) muuttuneet oraviksi, sillä ne ovat ruvenneet syömään tammenterhoja suoraan puusta. Kissat makaavat varjossa hiiripaistinsa kanssa tekemättä mitään. Elämä siis soljuu eteenpäin leppoisaan tahtiin... Viime päivät ovat olleet todella lämpimiä, ja luonto aivan selvästi rupeaa jo huutamaan sadetta. Helpostusta on kuitenkin sääennustuksen mukaan tulossa ensi viikolla, kun tänne saapuu (?) vahvempi sadealue. Hämmästynyt olen kuitenkin ollut siitä, että tonttimme alareunassa on vieläkin pintaa pitkin virtaavaa vettä ja kunnon mutalähteet, joihin Nico alalaidunta aidatessani upposi selkää myöden. Vettä meillä siis on – kauhukseni ajattelen etelä-Espanjan kuumuutta ja kuivuutta. Ymmärrän hyvin, että nyt lomakauden alettua tänne Galiciaan virtaa ihmisiä Madridista, Barcelonasta ja muualta maasta. ”Galicia – es unico!” http://www.youtube.com/watch?v=Glw4u5kqDOs&feature=related Väkeä portillamme on viime viikon aikana rampannut kiitettävästi. Naapurin mummot kävivät ihmettelemässä työntekemistäni keskipäivän helteessä (onneksi oli silloin housut jalassa :-D). Arkkitehti on pyörähtänyt täällä ”todo terrano”-autollaan (lue: uudehko Audi A8, jolla painetaan kivisiä caminoja siten, että pohja kolisee) tuoden erilaisia suunnitelmia maneesin rakentamista varten. Hän tuntuu olevan hyvinkin toimelias, sillä hän oli jo puhut kunnanjohtajamme (lomalla) ja Galician maakuntajohtajan (lomalla) kanssa maneesiprojektistamme. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki ovat erityisen kiinnostuneita siitä, ja sen antamasta ”matkailullisesta lisäarvosta” seutukunnalle. No katsellaan nyt sitten syksyllä, josko päästäisiin ihan tosissaan hakemaan rakennusluvat. Hauskaa oli huomata jälleen kerran se mutkattomuus, joka täällä maaseudulla vallitsee esim. terassin, uima-altaan, b&b-talon ja maneesin rakentamiseen. Jos lupia tarvitaan, niin ”no problema, soitan sille ja sille...” Ystävämme Suso poikkesi myöskin kylässä joku ilta. Hän ihmetteli suuresti sitä, joskos saan kaiken valmiiksi ennen kuin täytän 70-vuotta. Löin kuitenkin päivällisestä vetoa, että vuoden päästä kaikki on valmista. No ei ehkä ihan kaikki, mutta keskeisiltä osiltaan. Ne viimeiset listat, hienosäädöt ja viimeistelythän pitääkin jättää tekemättä. Isävainaaltakin jäi ne viimeiset listat asentamatta/maalaamatta 20:ksi vuodeksi. Joten katsotaan miten minun käy... Päivällisen meinaan kuitenkin Suson kanssa syödä. Sen laatu ja määrä vain riippuu siitä kumpi vedon voittaa. Viime yönä istuin terassilla teetä juoden - nauttien lämpimästä yöstä ja fantastisesta kuutamosta. Teen seuraksi leivoin omin pikku kätösin karjalanpiirakoita ja omenapaistosta. Tunsin miten helposti sitä tulee ”kotisokeaksi”. Katselin vuorenrinteillä vilkkuvia kylien valoja, tunsin villiyrttien ”=etelän” tuoksun, häivähdyksen kastanjan vahvasta parkkihaposta ja eukalyptuksen eteerisyydestä (hevosenlannan tuoksuhan on jo etuoikeus :-)). Heinäsirkkojen siritys oli lähes korvissa sattuvaa, ja muut luonnon äänet kuuluivat ympärilläni. Kun päivisin painaa töitä nenä kaivannassa, niin tuntee itsensä niin helposti stressaantuneeksi, murehtii asioita, joihin ei pysty vaikuttamaan – yksinkertaisesti sanottuna ei ole hetkessä kiinni. Juuri tuolloin tulee ”kotisokeaksi”. Tästä tyytymättömyydestä olen teille monta kertaa aikaisemminkin kirjoittanut. On kuitenkin hyvä aina välistä nostaa itseään niskasta kaiken yläpuolelle – vain nauttia elämästään juuri tässä. Tämän maanatain siesta-hetki puun (en puumiehenä edes tiedä sen nimeä) varjossa on ohitse. Alalaitumien rajoilla rymyää ja möykkää metsästäjäjoukko villisikajahdissa. Minun työni röörien parissa jatkuu, vai täytyisikö sittenkin etsiä tuiki tarpeellista omenahilloreseptiä kellarin pahvilaatikkotaivaasta... Aikomuksenani on huomenna kerätä omenoita; tavallista sokeria minulla on, mutta millä saan sen omenakeitoksen hilloutumaan?? Täytynee pyytää jostain apua, äitini käytti sitruunaa tai askorbiinihappoa, miten ja kuinka paljon? Sukellanko googlen ihmeellisen maailmaan :-D
|
Työleirikö?Tiistai 2.8.2011 klo 20:42 - Soile
Kun laitoin hevosille juomavettä, mieleeni tuli ensimmäisen kerran vahva tunne siitä, että tämä paikka on aika hieno ja kodikas. Osaltaan tunteeseeni ovat vaikuttaneet pihojen siistiytyminen ja suurten työrupeamien valmistuminen. Hevosten laitumien teko vei yllättävän paljon aikaamme. Matin kamppaillessa piikkipuskia vastaan,minä hakkasin hikipäässä rautakangella tolppia maahan. Samaan aikaan kävimme vielä sotaa mehiläispesiä vastaan ja tyhjensimme B&B lattiaa vanhoista kivistä. Painepesurilla saimme seinistä kuin uudet. Olemme päässeet suunnitteluvaiheeseen, rappusten paikka on jo moneen kertaan vaihtunut, lattia alta löytyneen kallion johdosta. WC:n paikka on vielä keskustelun alla. Tulevaisuudessa saatte nähdä millaisiin ratkaisuihin päädyimme.
Ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä ja mukavia. Ylätalon Anton ja Pepe ovat vakiopaikaltaan seuranneet hevosteni koulutusoperaatiota alapellollamme. Mahtaa näyttää koomiseltä kun hevoset juoksevat narussa ympärilläni ja niiden perässä koiramme Nico. Matin kaataessa viinitarhamme reunalta pajuryteikön he saivat entistä paremmat näköalat meillepäin:)). Uteliaani seuraan takaisin Antonin ja Pepen elämää ylätalossa. Aamuisin miehet ovat jo klo 7.00 ulkona venyttelemässä. Hyväryhtiset miehet istuskelevat pihalla seuraten päivän edistymistä. Selvästi olemme havainneet heidän pitävän välimatkaa meihin ulkolaisiin. Ilmeisestikään Ian (talon aikaisempi omistaja) ei ole antanut kovinkaan hyvää kuvaa. Kaivinkoneen lmestyessä kuvioihin mukaan miesten kaulat ovat varmaankin pidentyneet puolella metrillä. Tietä kunnostaessamme, he huutelivatkin jo kaukaa Buenos Dias ja vaihdoimme päivän kuulumiset. Tänään Matin viedessä auton hieman ylemmäksi (odotamme Manuelin saapuvan rakennustarvikkeidemme kanssa) pojat intoutuivat jutustelemaan. Tunnin verran saimme kielikylpyä, saimme kuulla ihmisistä, jotka ovat heidän lapsuudessaan täällä asuneet. He itse ovat 45 vuotta asuneet Barcelonassa, ja ylätalo on heidän lapsuudensa koti.
Viime sunnuntaina vietimme vapaapäivää. Päätimme lähteä kartoittamaan lähiseudun nähtävyyksiä, jotta voisimme teille näyttää ne parhaimmat paikat, kun tulette tänne vierailulle. Lähdimme vierailemaan vuorilla olevass Castro Caldelaksessa. Matkalla sinne päätimme vierailla jossakin viinikellarissa (niihin voivat turistit mennä maistelemaan ja ostamaan viiniä) yhdessä risteyksessä törmäsimme kiinteistövälittäjä Mariaan, joka kutsui välittömästi meidät vanhempiensa kotiin. Saimme hyvät kahvit, Matti sai maistaa omatekoista Aqva......(vastaa pontikkaa). Tilalla meille esiteltiin kanat, siat ja kävimme tutustumassa heidän kasvimaahan. Samalla saimme kuulla paikallisesta historiasta...ym. Marian vanhemmat olivat nuorena muuttaneet Hollantiin ja muuttaneet vanhuuden päiviksi takaisin Galiciaan. Lahjaksi meille annettiin kaksi valtava Olemme saaneet päänvaivaa Juanin (viinitarhamme hoitajan) hevosesta. Hän on pitänyt sitä meidän maillamme, mutta hevonenpa otti ja karkasi. Aamulla tarhassamme kirmasi 3 hevosta 2 sijasta. Saimme houkuteltua hevosen laitumelta omien hevostemme luota pois ja nyt se on asustanut vapaana lähimetsässä. Tänään kävimme Juanin luona ilmoittamassa hevosesta (tekstiviestiämme ei otettu kovinkaan vakavasti). Samaa vahvaa kielitaitoamme kuvaa vierailumme eläinlääkärin luona. Pyysimme häneltä salvaa tulehtuneeseen haavaan, ja saimme lihaksia rentouttavaa suihketta, jota ei missään nimessä saa laittaa avohaavaan:)). Viinitarhurimme Juan antoi vieläpä kasvimaaltaan meille monia salaattikeriä, paprikoita ja valtavia sipuleita. Lähtiessämme saimme mukaamme myös pienen koiranpennun. Sen emä on kuulemma hyvä lehmien kanssa... Nyt omistamme kaksi koiraa. |
Mielenrauha palaa ? tyytyväisyys on vaikea lajiSunnuntai 24.7.2011 klo 22:37 - Matti
Sotamme on ohi. Mielenrauha on vähitellen palaamassa – mehiläiset ovat hylänneet meidät, ja piikkupensaatkin tuntuvat jo tottelevan moottorisahaa... Mehiläisten muuttamishalukkuuteen vaikutti todennäköisesti myöskin käymäni kemiallinen sota (kiitos master fly). Näin se siis loppui ekologinen elämäntapamme, mutta emmeköhän tämän kuitenkin kestä. Otetaan tämä takaisin jossain muussa :-) Työmme talomme ja tulevan työpaikkamme kanssa on jatkunut. Olemme kehittäneet asenteen – yksi asia kerrallaan ja loppuun asti. Tämä helpottaa huomattavasti stressinhallintaa. Asiat tuntuvat niin helposti kaatuvan päälle, jos niitä keskeneräisiä asioita on liikaa. Kun ottaa rauhassa – monet asiat ovat rempallaan ja odottavat toimenpiteitä – ja ottaa työnalle vain yhden, niin aivan kuin itsestään, huomaakin sen olevan valmis. Ja kaiken lisäksi huomaa, että ”...aina jotain puuttuu ja jotain uupuu...kiitollisuutta...miksi me ihmiset valitetaan turhasta...” http://www.youtube.com/watch?v=MOiWk-FxTt8 Kiitos lapsille, kun he tutustuttivat meidät tähän suomireggaen helmeen :-DD. Ihmisen elämä koostuu niin pienistä asioista. Aamukahvi terassilla auringon noustessa (lue: kello 8:30), kauniin luonnon rauha ympärillä, hevoset alalaitumella, pieni tuulenvire ja joku naapuri viheltelemässä metsässä lammaslaumaa paimentaessa – eihän siitä puuttunut kuin aamuhesari. No senkin voi lukea netistä. Ystävien, tuttavien, sukulaisten, lapsien elämä – kaikilla meillä on loppupelissä tärkeitä nämä pienet yksinkertaiset asiat. Taivaalta haluaa kurkoittaa monia tähtiä, nähdä ja kokea erilaisia asioita, ostaa uusia vaatteita ja tavaroita, matkustaa ja nähdä kaiken... Aamun kahvihetki rauhassa ja tasapainossa itsensä kanssa – eiköhän se ole kuitenkin sellaista mikä on onnellisuuden kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Työnteko on sujunut hyvin. Siitä voimme kiittää tätä etelän ilmastoa. Monet ystävämme aina toivottavat hyvää viikkoa ”etelän lämpöön”. Tosiasia viime viikkona ilmanala on ollut arktinen. Yölämpötilat ovat ollee Tänä aamuna mietiskelin elämän saavutuksia. Vuosi sitten elimme tilanteessa, jossa tyhjentelimme Harjavallan taloa, ja olimme päättäneet tehdä suuren hyppäyksen tuntemattomaan. Olimme täysin tiettämättömiä tulevasta kodistamme – tavarat olivat vain lähdössä. Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloa ja epätoivon hetkiä. Tässä kotiverannalla istuessani huomaan kuitenkin selvinneeni, ja paljon tänä aikana myöskin kokeneeni. Tuossa yllämainitussa laulussa kehoitetaan ”...ottamaan perspektiivii...”, tätä kulunut vuotemme on todellakin ollut. Naapurin Manuel 70-v pysähtyi päivällä tienreunaan kertomaan menneen ajan kuulumisia (hän on poikana ollut istuttamassa ja hoitamassa viinitarhaamme). Nämä keskustelut antavat meille aina uudenlaisen perspektiivin katsomaan elämäämme, loikkaustamme Euroopan koillisnurkasta tänne Euroopan lounaisnurkkaa. Fyysinen matka ei loppupelissä ole ollut niin pitkä – 3000km linnuntietä. Mielen tasolla matka on kuitenkin ollut harppaus pitkälle totuttujen kuvioiden ulkopuolelle, ja tämä harppaus on ollut todella hieno. Kaikki elämämme kuviot – kodin ja Siwankin välilläkin – ovat täynnä lintujen laulua ja auringonpaistetta.... ”pitkä päivä alla, mutta kärsivällisyyttä riittää... ei viitti valittaa... tyytyväisyys on vaikea laji, maailma on täynnä joutavaa marinaa...”. Kiitos Jukka-Poika ja Raappana :-D. Hyvää työ/lomaviikko kaikille teille.
|
Sota ja rauhaPerjantai 15.7.2011 klo 21:09 - Matti
”Arrrrrg – mä tapan kaikki – arrrrrgggg”. Tämän uuden tuikitavallisen ja -tärkeän suomi-lauseen naapurin Antton-pappa on varmasti kuluneella viikolla oppinut. Asearsenaalimme on oven pielessä valmiina taisteluun, puolustustahto kasvaa päivittäin ja olemme jo siirtyneet jopa hyökkäyssotaan... Nico-koiramme oli siis poikien kanssa hieman reissussa. Kolme yötä kului rellestäessä, ja aivan sattumalta ollessamme hevoslaitumella tämä sankarimme tassutteli kaverinsa – Piedro, tai mikä lienee – kanssa kotiinpäin ohitsemme. Äkkipysäys portin pieleen, ööööhhh – niin tässäpä tämä kaverini – oltiin tulossa juuri syömään. Naapurin koira katsoi viisaammaksi kääntää heti kulkusuunnan täysin päinvastaiseksi, ja siinä Nico sitten seisoi: väsyneenä, nälkäisenä ja niin anteeksipyytävänä... Kotona ruokakupista kelpasivat jo ne hieman huonommankin makuiset pavut. Hänen sänkynsä olin jo heittänyt pesukoneeseen, joten kylmä räsymatto sai ensimmäisen yön olla muistuttamassa reissuelämän ankeudesta. Aamun valjetessa alkoikin sitten taistelumme. Avasin ulko-oven, annoin Nicolle ruokaa ja samalla tajusin hänen turkissaan olevan noin 1 437 521 kpl kirppuja. Ihmekkö tuo, että poikaa hiukan kutitti. Missä lienee reissupäivänsä viettäneen: naapurin hylätyssä talossa,navetessa tai villisikojen poikasia jahdatessa. Lisäksi huomasimme kissojen turkeissa myös vilisevän näitä samoja luontoäidin apulaisia. Hylkäsimme piankin ajatuksemme täydellisestä ekologisuudesta, ja suuntasimme kohti kaupan ja eläinlääkärin myrkkyhyllyjä. Ruiskuttelimme ulkoeteisemme sohvakalustot ja eläinten pedit. Ja nyt verannalla istuessaan voi itsekin veteistä kunnon höntyvät – tulee halpa päänsärky :-) Tämä on kuitenkin vain pieni osa sotaamme. Todellisen, jopa verisen, taistelun olemme käyneet pihapiirissämme tuota alussa siteerattua taisteluhuutoa kailottaen (lainaus elokuvasta: Pohjanmaa). Ulko-oven vieressä oleva todellinen taisteluvälineistö koostuu vesureista, pensassaksista, raivaussahasta, moottorisahasta, vesiletkusta ja muurauskauhasta. MÄ VIHAAN noita saniaisia ja piikkipensaita – mä tapan ne kaikki. Saniaiset ovat pihan laidalla kasvaneet melkein metrin minua suuremmiksi eivätkä piikkipensaatkaan anna senttiäkään ilmaiseksi. Tunkeutuvat jopa metsurihousujen haaruksissa olevasta reiästä arimmille alueille, ja takertuvat kaikkialle. Puita ei saa moottorisahalla kaatumaan, koska ne pirun piikkipensaat pitävät sen pystyssä ollen kuitenkin kolmen metrin korkeudessa – raaka voima ja tahto nostattavat väkisinkin huudon huulille. Sahoilla riehuessa lähes 30 asteen helteessä tulee väkisinkin mieleen Rambo-elokuvien kyseenalaiset sankarisuoritukset. Ehkäpä meidän pitäisi oppia jotain naapurin Antton-papalta. Hän on katsellut meitä mäenpäältä selkeästi säälinsekaisin ilmein; ottanut seinältä pienen sirppinsä ja aamun/illan viileinä tunteina raivannut tontiltaan samoja vihollisia varmasti meitä enemmän. Taistelemme myös toisella rintamalla. Ampiaiset ovat tehneet seinän kivenkoloon kolmekin pesää. Olemme yrittäneet häätää niitä hyvällä ja pahalla: vesiletkulla olemme painaneet pesään puoli kaivollista – hmmm miksiköhän kirjahyllymme on märkä – olen harkinnut savua ja kosan-liekkiä. Olemme yrittäneet tukkia reikiä laastilla, mutta mikään ei auta. Jos tiedätte hyvän konstin, niin otan sen mielelläni vastaan. Onneksi olemme hieman saaneet firma-asioitamme, Peti&Puuro-raivausrakentamista, piharappusia ja ikkunahankintojamme eteenpäin. Muutaman viikon (lue: parin kuukauden) päästä saamme sekä verannalle että parvekkeelle ovet/ikkunat. Joten viikon loppusaldo on kaikesta huolimatta positiivinen. Kaiken huippuna olen huomannut sulautuvani paikallisväestöön päivä päivältä paremmin. Soilen kanssa pankissa jonottaessamme hän totesi minun suuresti muistuttavan paikallisia vanhoja äijiä: lyhyet jalat ja hieman pyöreä ylävartalo :-D. |
tällöin varata aikaa vain itselleen. Mielestäni tämä on tärkeää monestakin syystä; mutta se mitä minä olen kokenut tärkeäksi yksinolossa on tiedostaminen; millainen minun suhteeni on itseni kanssa. Pelkäänkö yksinoloa lue pelkäänkö itseäni, tuntuuko hiljaisuus hermostuttavalta lue; pelkäänkö kuunnella itseäni. Miten muut voivat nauttia seurastani, jos en itsekkään pysty nauttimaan seurastani?
uudenlaisen metsäkävelyn. Koirien kanssa kävellessäni valitsin uuden reitin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt, sillä seurauksella, että löysin keskeltä hylättyjä peltoja hienon vanhan talon. Raivasin tieni rinteen päälle ja siellä minua odotti umpeen kasvanut viinitarha, upeat näköalat ja vanha talo. Talo on joskus ollut vauras, koska kiviseinät olivat tehty huolella suurista kivistä ja olivat velä suorat. Tulevaisuuden unelmani on se, että tämä hylätty kylä, jossa me olemme ainoita asukkaita tulee vielä asutuksi. Seutu on hieno, lyhyen matkan päässä golf kentästä, kylpylästä, Ribeira Sacran viinirinteistä. Monforteen sekä Ourensen kaupunkeihin on lyhyt matka. Tämä kylä laitumineen antaa oivan mahdollisuuden hevosihmille, eläinihmisille tai niille jotka tykkäävät luonnon rauhasta toteuttaa unelmiaan :-).
minua suhteestani omaan itseeni. Olen hemmotellut itseäni suolakylvyillä (en ole aikaisemmin käyttänyt kylpyammettamme) kynttilöiden, hyvän musiikin ja kuohuviinin kera ja eritoten nauttinut hyvästä seurasta-itseni kanssa!
Ympäripyörimistä olen nimittäin aivan kirjaimellisesti harrastanut kaivinkoneen ohjaamossa ratsastuskentän pohjaa tasatessani – naapurit ovat saaneet taas aamuherätyksessä säännöllisen aikaisin....hihi... hulluja nuo suomalaiset!
riittävästi. Naapurin tyttökoira on alkanut viimeaikoina kiinnostamaan. Meidän piha näytti vähän aikaa sitten, aivan koirien majatalolta. Kysyinkin Matilta olemmeko hankkineet 4 koiraa lisää? Ja sitä yöllistä haukkumista, tappelua, ulvomista ja vinkumista. Pontus on nyt kotiarestissa.....ulkoilu vain narussa ja yöpymispaikka on muuttunut kopista suljetulle sisäpihallemme. Jes, vihdoinkin voi nukkua yöt rauhassa. Olen useampaan otteeseen ihmetellyt paikallisten luontevaa elinten käsittely taitoa. Metsästäjä kolmen koiransa kanssa käveli laitumemme reunaa pitkin. Meidän ”hyvinkoulutetut” koirat haukkua räksyttivät ja juoksivat perässä. Metsästäjän kolme koiraa eivät olleet huomaavinaankaan koiriamme ja omistajan pienestä vihellyksestä katosivat metsään omistajan vanavedessä.
lohkolle :-). Pakkastakin täällä on, useampana yönä mittari on näyttänyt jopa -6 astetta ja aamulla maa on aivan valkoisessa huurteessa. Toistaiseksi lunta on tullut vain korkeammille vuorille.
kuulumisiani. Olen viettänyt todella rauhaiseloa täällä maaseudun rauhassa kissojen, koirien ja hevosten kanssa, niin ja tietenkin viikottaiset espanjankielen oppitunnit aaarrrrrgggg.....
ten opiskeleminen on ollut hyvin helppoa. Epanjan kieli otti aktiivista opiskelua häneltä 3kk. No, minä pääsen hiilostamaan häntä ratsastustunneilla. Anke on ensimmäinen oppilaani täällä, koska en pysty vielä opettamaan espanjaksi, joten muut oppilaat saavat vielä odottaa. Pientä haastetta opettamiseen teki sen, että Pontus oli syönyt juoksutusliinani ja Niko terrorisoinut ainoan raippani.
utaman viikon siivota. Nyt olen kuitenkin saanut sadevesijärjestelmämme asianmukaiseen kuntoon... Kyllä nämä putkityöt minulta sujuvat, ja lisäksi olen tätä putkiosaamista levittänyt naapuristoomme. Putkiliikkeen Tony vieraili myöskin suuresti ihailemassa luovuuttani ;-D.
moottorisahakouluttajana naapurillemme Ankelle. Hän teki muutaman kuution polttopuuta, ja aika hyvin se rupesi sitten toisena päivänä sujumaankin. Alkupelkoni oli kylläkin suuri... paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sahausurakan jälkeen nautin hänen kanssaan hieman salmiakkia ja sitä kirkasta nestettä. Yöök.. tästä en sitten kirjoitakaan enempää..
näköala paikoilta. Hevosenikin joutuivat töihin ansaitsemaan kaurarahojaan. Olin yllättynyt laitumen pohjan hyvästä kunnosta, sain siinä pidettyä hyvin ratsastustunnit. Oppilaani sai tutustua espanjalisen käynnin, passagen ja laukanvaihtojen salattuun maailmaan. Seuraavalla kerralla lupasin hänelle, että ratsastuskenttäni on valmis.
uitenkin näyttää, mistä se poni pissii, kun piaffen tahtiin siinä Soilen kanssa balettia heitettiin.. Eipä se siinä hetkessä vuoristoponilta näyttänyt, siinä taitaa olla sisällä useampi rotu.....
kurin päälle yöksi.. Kiitos vain. (oma moka, Pontuksella on uhmaikä ja sillä irtoaa maitohampaat.. taidan veistää puusta tekarit??) En ole Nicoa parempaa koiraa tavannut koskaan, sillä on niin äärettömän uskomaton mieli ja työmoraali. Taidankin tunkea sen tuonne minimatkalaukkuuni ja viedä kotiin...
olin kaikkeni antaneena ja pari päivää meni reissusta toipumiseen, (Pontus harrastaa nykyisin yöhaukuntaa, joten nukkumisen voin hoitaa sitten haudassa). Tämän jälkeen vanhempani saapuivat tänne pariksi viikoksi. Aika meni nopeasti betonimyllyä työnnellessä valupaikasta toiseen. Aika ei vanhemmilani käynyt pitkäksi, isäni työnteli lähes 100 kottikärryllistä betonia ja äitini säilöi hilloja (aprikoosi, päärynä, omena). Minun tehtäväni on ollut betonimylly vastaava. Osaankin jo erilaisia sekoitussuhteita, uima-altaaseen; murskaa, karkeaa ja hienoa hiekkaa, lattiaan; kaikkea edellä, mutta vähemmän, muuraamiseen; hienoa hiekkaa ja kalkkia, rappaamiseen; hienoa hiekkaa ja enemmän kalkkia., ... nyt on valettu yhden B& B huoneiston lattia, kodin hoitohuoneen lattia ja pikku uima-altaan pohja. Jouluksi tähtäimenä on saada katto B &B huoneiston päälle.
uikuttamaan pahoinpitelyään ja maailman epäoikeudenmukaisuutta. Hänen itsemääräämisoikeuteen oli kajottu, nyyh... No yhden iltapäivän hän siellä jaksoi surkutella, kunnes ruokakipon kolina pyyhki pois menneet. Mutta ruokailun jälkeen häntä odottikin sitten paikallinen sinkki- tms. suihke, jota lääkäri määräsi suihkutettavan tuonne intiimialueelle. Siellä hänellä on hiukan ihottomasta ja raapimisesta aiheutunutta ihoärsytystä. Maailman raakuus ajoi hänet takaisin kellariin koko yöksi, mutta aamuruuan tarjoilun yhteydessä elämä jälleen kirkastui. Viirukaan ei enää vetele turpaa. Kun Pontus kiinnostuneena halusi hieroa jälleen tuttavuutta, niin Viiri läppäisi kolmesti. Ei mitään reaktioa, joten olkoon sitten rauhassa.
25mm vesiputkea kastelujärjestelmän (eri kaivo) tarpeisiin 60metriä, sähkönsyöttäkaapelia suojaputkineen 65metriä, pihavalokaapelia suojaputkineen 80metriä, 125mm viemäriputkea 50metriä, 75mm sadevesiviemäriä 100metriä, lukuisia viemärimutkia, yhdistyskappaleita hikeä ja verta :-). Huomenna monttu kiinni ja peti&puurohuoneiston käyttövesijakotukkien, vesiputkien suojaputkien, vesiputkien 45metriä (16mm PEX), lattiaeristysuretaanilevyjen, betonivaluraudoitusverkkojen ja lattialämmitysputkien (20mm WIRSPO) 50metriä, ja huoneitten sähkönsyöttöputkien 50metriä kimppuun... Tämähän menee ihan putkeen...
piti sitten oikein kirjasta penkoa: ”Oi tätä välimerellisen hurmion maailmaa, mehiläistarhan elokuisten iltapäivien puolivalpasta, puolittain torkkuvaa mietiskelyä pähkinäpuun alla, Orfeuksen puhdasta, sädehtivää iloa...”. Tässähän minä istuskelen viinitarhan kätkössä, pähkinäpuun alla (aprikoosipuu on liian kaukana) – missä on muusani, joka syöttäisi rypäleitä suuhuni... ja vierestä kuuluu tömps ja läähäti läähäti...
laukkaa esiin joka suunnalta, ja keskeneräiset työt odottavat tekijäänsä. On vain niin helppo keksiä jotakin ”tärkeämpää” ja kiirellisempää tekemistä kuin tuo perrrkeleen viemäriputken kaivuu... Työn edetessä minulle on tullut entistäkin vahvemmin selväksi, että direktiivin mukainen upotussyvyys putkille on ”ihan nurmikonpinnan alapuolella”. Eihän tuollaista kivikovaa, kuivaa maata kukaan voi käsipelillä kaivaa – ei ainakaan tässä helteessä +36. Siihen ei uppoa edes rautakanki. Kuokka on ainoa työväline, jolla saa edes jotain uraa aikaiseksi. Paitsi, että
nuo meidän pojjaat (Nico ja Pontus) rupeavat peittämään uomaa heti kun selkänsä kääntää. Täystuhot ja riiviöt. Kun hanskat riisuu käsistä, ne häviävät toiselle puolelle pihaa. Välistä montun peitteeksi tai täytteeksi tuodaan omenoita, kenkiä, lastiremmejä, koirien makuualusia, pesuun meneviä mattoja... Ja kun kuumissani riisuin farkkuni – sieltä montusta nekin sitten löytyivät.
Viime viikolla Matti urakoi kaivinkoneen kanssa, ja saimme esille vanhat kivimuurit. Minä en voinut kuin ihmetellä sitä valtavaa työnmäärää mitä täällä on käsin tehty, kaikki pengerrykset, kivimuurit, laitumien lähteet (jotka löytyivät pajuryteiköstä). Me emme osaa edes kivimuuria tehdä, siihen taitolajiin joudun tulevaisuudessa paneutumaan, kun korjaamme ja entisöimme vanhaa rakennustaidetta.
a kesäkurpitsaa (kuvassa kesäkurpitsat ja vieressä kaupassa myytävä kesäkurpitsa) ja kutsu poiketa kahvilla aina kun kuljemme heidän ohi:)). Castrossa kävimme viinikellarissa, jossa ystävällinen myyjä pyysi meitä pitämään hänelle englanninkielen tunteja? Sovimme vievämme hänen puhelinnumeronsa ystävällemme Peterille, joka pitää englanninkielen tunteja. Samalla kerroimme ratsastusbisneksestämme, ja hän oli kiinnostunut esitteistämme (mistä esitteistä?)
t 10 asteen tienoilla ja päivisinkin lämpö on hädin tuskin kivunnut 20:een. Joten metsätyöt, kivenkantaminen ja b&b -talon raivaus on ollut jopa mukavan lämmintä liikuntaa. Paljon on vielä tehtävää, mutta oikealla asenteella loppu häämöttää (kaukana kylläkin). Kun tekee asian päivässä, niin huomaakin 100 päivän päästä tehneensä 100 asiaa. Ja tuohan on vain reilut kolme kuukautta – niin mitättämän pieni aika ihmisen elämänkierrossa. Soile totesi joku ilta, että tällä menolla tämä valmistuu ihan käsiin. Niin tässä tulee käymäänkin. Pian olemme siinä tilanteessa, että voimme ottaa vieraita vastaan. Toki nämä vieraat meidän täytyy ensin houkutella tänne, mutta tämä houkuttelutyökin on vain työtä :-).