Luovuus

Keskiviikko 15.2.2012 klo 12:34 - Soile

Kirjoittamisen aloittaminen otti tälläkertaa todella voimille. Jokapäivä ajattelin, että tänään kirjoitan teille, mutta illalla tuli se tavanomainen toteamus, että huomenna on uusi päivä.

Tänään heti aamukävelyn jälkeen, koirien järsiessä nurmikolla luita, lintujen laulaessa vieressä sekä auringon lämmittäessä kasvojani kirjoitan teille viimehetken ajatuksiani.

Hiljentymis ”retriittini” meni loistavasti. Jokaisen ihmisen olisi hyvä silloin tällöin varata aikaa vain itselleen. Mielestäni tämä on tärkeää monestakin syystä; mutta se mitä minä olen kokenut tärkeäksi yksinolossa on tiedostaminen; millainen minun suhteeni on itseni kanssa. Pelkäänkö yksinoloa lue pelkäänkö itseäni, tuntuuko hiljaisuus hermostuttavalta lue; pelkäänkö kuunnella itseäni. Miten muut voivat nauttia seurastani, jos en itsekkään pysty nauttimaan seurastani?

Yksinolossa on hieno mahdollisuus kasvattaa ja vahvistaa edellä mainuttua suhdettani itseni kanssa, Olen huomannut ympärilläni olevien ihmissuhteiden olevan juuri niin tasapainossa, mitä suhteeni on itseni kanssa. Tasapainoa ei voi mielestäni etsiä ulkopuolelta. Se on tunne sisällä, ja se mitä minä olen itsessäni kokenut on tämän tasapaino tilan/tunteen laajentaminen ulospäin hevosiin, ihmisiin ympärilläni, koiriin.... Tähän sopii yksi vertauskuvallinen sanonta; muutos tapahtuu sisältä ulospäin tai niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Jokunen sana kolmestä päivästäni itseni kanssa;

Tällä kertaa en pakottanut itseäni mihinkään, käytin harkitusti nettiä, en piilottanut mitään, mutta minulla ei ollut minkäänlaista tarvetta mennä minnekkään. Kävelin paljon koirien kanssa, seurasin hevosia ja lintuja parvekkeelta, otin valokuvia. Maallisia murheitakin oli; jouduin avaamaan likaviemärin, sen mennessä tukkoon, hakkaamaan polttopuita ja siivoamaan täysinäisen hunajapurkin kaatumisen pöydälle, liimaten kahvinkeittimen, leivänpaahtimen ja vedenkeittimen kirjaimellisesti pöytään kiinni.

Rutiinejakin uskalsin muuttaa, sillä seurauksella että pääsin kokemaan uudenlaisen metsäkävelyn. Koirien kanssa kävellessäni valitsin uuden reitin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt, sillä seurauksella, että löysin keskeltä hylättyjä peltoja hienon vanhan talon. Raivasin tieni rinteen päälle ja siellä minua odotti umpeen kasvanut viinitarha, upeat näköalat ja vanha talo. Talo on joskus ollut vauras, koska kiviseinät olivat tehty huolella suurista kivistä ja olivat velä suorat. Tulevaisuuden unelmani on se, että tämä hylätty kylä, jossa me olemme ainoita asukkaita tulee vielä asutuksi. Seutu on hieno, lyhyen matkan päässä golf kentästä, kylpylästä, Ribeira Sacran viinirinteistä. Monforteen sekä Ourensen kaupunkeihin on lyhyt matka. Tämä kylä laitumineen antaa oivan mahdollisuuden hevosihmille, eläinihmisille tai niille jotka tykkäävät luonnon rauhasta toteuttaa unelmiaan :-).

Olen aloittanut rakennustyöt uudella innolla, tiiliseinää on muurattu, kynnys on rakennettu ulko-oveen, kirjahylly on tekeillä, seiniä on rapattu, uima-allasta suunnittelen miten sen seinien valamisen aloittaisin. On todella mielenkiintoista rakentaa, löytää luovasti uusia ratkaisuja (en koskaan aikaisemmin ole tehnyt kynnystä) Kynnyksestäni tuli aivan omalaatuisensa uretaani, kivi, betonikynnys. Voimaa vaativissa hommissa olen turvautunut omaan kekseliäisyyteeni.

Muistan viime vuonna vierailleeni Jyväskylässä Riikan pienellä tilalla, jossa hän oli itse tehnyt saunan sisäremontin, työhuoneen, remontoinut talon sisältä, kaivanut viemärit ym. hän oli tehnyt hienoja ratkaisuja luonnosta löytyvillä ilmaisilla materiaaleilla. Kaikessa näkyi naisen käden jälki. Joten luovuus valloilleen rakentamisenkin suhteen ja eritoten naisetkin voivat rakentaa!

Hiljentymisen kunniaksi istutin puutarhaani pari Cannaa, muistuttamaan minua suhteestani omaan itseeni. Olen hemmotellut itseäni suolakylvyillä (en ole aikaisemmin käyttänyt kylpyammettamme) kynttilöiden, hyvän musiikin ja kuohuviinin kera ja eritoten nauttinut hyvästä seurasta-itseni kanssa!